Asko Lampikari

Kunnat maakunnan tai sotealueen pohjaksi

Antti Rinteen mukaan hallitusneuvottelijat ovat päässeet sopuun itsehallinnollisten maakuntien varaan rakentuvasta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta. Siihen kuuluisi myös pelastustoimi ja ensihoito. Palvelut jäisivät pääosin julkisen sektorin vastuulle ja maakunnille tulisi mahdollisesti myös verotusoikeus. Maakuntien monialaisuutta samoin kuin mahdollista pääkaupunkiseudun erillistä ratkaisua ryhdytään selvittämään. Muusta ei sitten liene sovittukaan. Avoinna ovat monet tärkeät kysymykset. Näitä ovat muiden muassa maakuntien hallinnon ja vaalien järjestäminen, palvelujen järjestämisvastuu ja tuottaminen sekä ennen kaikkea rahoitus.

Uudistus toteutuessaan merkitsee kuntien ja kuntalaisten vaikutusvallan ja lähidemokratian radikaalia kaventumista eikä perustuslainmukaisuuskaan tässä mallissa ole välttämättä itsestään selvyys. Maakunnan ja kunnan sekä kuntalaisten jatkuva vuorvaikutus katkeaa helposti, olkoonkin, että maakunnan asukkaat valitsisivat edustajat maakuntiin. Maakuntien hallinnosta muodostuu helposti uusi erillinen organisaatiotaso, jonka jäsenillä on vain vähän yhteyksiä kuntatasolle ja vielä vähemmän maakunnan asukkaisiin vaalien ajankohtia lukuunottamatta. 

Monilta ongelmilta ja kiistoilta vältyttäisiin ja kunnan ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet paranesivat, jos maakuntahallito tai oikeammin sotealue rakentuisi kuntapohjalle, mitä olen aiemminkin jo ehdottanut. Silloin sotealueen sotevaltuuston valitsisi kunnanvaltuusto valtuustonsa jäsenistä. Pelkästään tällä säästettäisiin kymmeniä miljoonia euroja ja vähennettäisiin byrokratiaa. Kuntalakia tulisi muuttaa siten, että kuntalaissa määriteltyjä valtuuston jäsenten lukumäärien vähimmäismääriä nostetaan sotealueen edellyttämällä määrällä. Sotevaltuuston ja kunnanvaltuustojen yhteydenpito ja vuorovaikutus olisi siten jatkuvaa ja kuntalaisetkin voisivat kunnanvaltuustojensa kautta vaikuttaa maakuntatason päätöksentekoon ja myös päinvastoin. 

Palvelujen järjestämisvastuu olisi yhteisesti sotealueella ja sotealueen kunnilla. Palvelut voisi tuottaa sotealue itse ja tarvittaessa yhdessä toisen sotealueen kanssa. Myös mikä tahansa sotealueen kunta tai kuntien yhteenliittymä voisi olla palvelujen tuottajana, jos se kykenee ne tuottamaan vaatimusten mukaisesi ja kustannustehokkaasti. 

Sotealueen kunnat voisivat yhdessä päättää sotevaltuuston ehdottamalta pohjalta erityisen soteveron suuruudesta, jonka määräytymisperusteet kullakin sotealueella ja kenies myös kuntatasolla määrittelisi  suosituksenomaisesti valtioneuvosto, mutta josta kunnat voivat halutessaan poiketa suuntaan tai toiseen. Erillinen sotevero kunnallisverotuksen osana kohdistaisi huomion sotepalvelujen kustannuksiin ja auttaisi myös kuntalaisia aktiivisesti vaikuttamaan niihin ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. 

Työterveyshuollon työntekijät ovat sen piiriin kuulumattomia paremmassa asemassa. Tämä kansalaisten eriarvoinen kohtelu sosiaali- ja terveyspalveluissa on vain toistaiseksi hyväksyttävä, kunnes tähänkin kehitetään nykyistä parempi ja tasa-arvoisempi ratkaisu. 

Olipa tuleva sote lopulta millainen tahansa on täysin selvää, että hallitus on kovan paikan edessä, kun sotemenot lisääntyvät vuosittain miljadilla eurolla ikääntymisestä ja epäsuotuisasta väestörakenteen kehityksestä johtuen. Jos työllisyysastetta ei saada nousemaan vähintään tavoitellulle 75 % tasolle jo tällä hallituskaudella ollaan hyvin pian veronkorotusten ja leikkausten edessä ilman lisävelan ottoa ja kestävyysvajeen kasvattamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat