Asko Lampikari

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen pattitilanteen ratkaiseminen

Hallitus ja työntekijäjärjestöt sekä varsin pian myös työnantajat ajautuvat yhä pahempaan riitaan irtisanomiskiistassa. Kaikkien ja yhteiskunnan etu on ratkaista erimielisyydet niin pian kuin mahdollista. Sopuun päästään aivan varmasti, mutta kysymys on siitä, että miten ja kuinka nopeasti, jotta osapuolten taloudelliset ja muut menetykset olisivat korkeintaan siedettävät.

Hallitus ei voi luopua alle 10 työntekijän yrityksissä irtisanomista koskevasta lain valmistelusta ulkoparlamentaarisen painostuksen edessä. Työntekijäpuoli ei myöskään luovu vaatimuksestaan, koska se olisi ennakkotapaus siitä, miten hallitus tulee mahdollisesti menettelemään tulevaisuudessakin eli jopa irtautumaan tarpeen tullen kaikenlaisesta kolmikantavalmistelusta. Kysymys on siis pattitilanteesta. Jotta kumpikaan osapuoli ei koe hävinneensä kiistassa ja säilyttää kasvonsa, paras keino olisi aluksi, että molemmat osapuolet jatkavat tahoillaan jo meneillään olevia toimenpiteitä, mutta neuvottelut kiistan ratkaisemiseksi aloitetaan välittömästi ilman ennakkoehtoja. Ratkaisu tai ratkaisut löydetään aivan varmasti sitä nopeammin, mitä suuremmiksi kustannukset kasvavat osapuolille.

Riidan ratkaisemiseksi on olemassa monia keinoja. Tässä esimerkiksi joitakin niistä.

Henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen voisi koskea kaikkia työntekijöitä. Jos työntekijä hyväksyy irtisanomisen ja sitoutuu olemaan siitä valittamatta, hänellä ei olisi mitään karenssia. Jos hän ilmoittaa valittavansa päätöksestä, karenssi olisi 60 päivää. Tällä vähennettäisiin irtisanomisesta koituvia oikeusriitoja.

Nyt hallituksen tähän mennessä esittämä irtisanomisen helpottaminen pienissä alle 10 työntekijän yrityksissä on hyvin epäselvä ja tulkinnanvarainen. Esityksen mukaan irtisanomisen perusteet ovat itse asiassa asiallisesti samat kuin nykyisessäkin työsopimuslaissa. Julkisuuteen ei ole tullut mitenkään se, että tarkoittaako irtisanominen nykyisen työsopimuslain ja mahdollisten työehtosopimusten tarkoittamia irtisanomisaikoja vai jotakin muuta. Yksi selkeä vaihtoehto olisi lyhentää irtisanomisaikoja henkilöperusteisessa irtisanomisessa. Muutoin lain tulkinta jäisi jokseenkin entiselleen ja se koskisi kaikkia työntekijöitä. Irtisanomisen helpottaminen voisi koskea lisäksi vain   vuoden pituista ajanjaksoa laskettuna työsuhteen alkamisesta.

Työllisyyden parantamiseksi on lukuisia muita parempiakin keinoja kuin kiistaa aiheuttava  irtisanomisen helpottaminen. Arvonlisäveron alarajan korottaminen alle 10 työntekijän yrityksissä jo aiemmin esittämääni 30.000 ja verohuojennuksen ulottaminen 90.000 euroon lisäisi varmasti työllisyyttä. EU ei tälle asettane esteitä. Verottaja on epäillyt, että EU ei tätä hyväksyisi.

Perhevapaiden uudistaminen olisi yksi varma keino työllisyyden parantamiseksi.

Työllisyys paranisi myös, jos alle 10 työntekijän yritykselle kustakin lisätyöntekijän palkkaamisesta vähintään puoleksi vuodeksi maksettaisiin 10.000 euroa palkkatuista riippumatta. Kustannukset olisivat ilman tarkempia laskelmiakin pienemmät kuin verotulojen lisäykset ja kerrannaisvaikutukset talouteen.

Paikallista sopimista voitaisiin kehittää niin, että yksittäinen työntekijä voisi valita omassa asiassaan uskotun miehen edustamaan itseään tai työntekijät valitsisivat yhdessä tapauskohtaisesti keskuudestaan uskotun miehen edustamaan heitä, milloin kysymys on kaikkia työntekijöitä koskevasta edunvalvonnasta. Uskottu mies voisi kuulua tai olla kuulumatta mihinkään työntekijäliittoon. 

Työmarkkinajärjestöt voisivat perustaa yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi sopia erityisestä työllistämisrahastosta, josta jaettaisiin tukea vähintään 10 henkeä työllistäville yrityksille, jotka työllistävät pitkäaikaistyöttömän vähintään kolmeksi kuukaudeksi kutakin 10 työntekijää kohti. Työllistämisvelvoitteen täyttämättä jättämisen yritys voisi korvata rahalla. Rahastoon varat tilitettäisiin järjestöiltä ja valtiolta, kultakin samansuuruisena. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt, EK ja valtio hallinnoisivat rahastoa yhdessä. Rahasto olisi ainakin aluksi määräaikainen, esimerkiksi 3 vuotta. Tällä järjestelmällä karkeasti laskien voitaisiin työllistää noin 73.000 pitkäaikaistyöttömästä noin 14.000 koko vuodeksi.

Innovaatiotoimintaa ja keksinnöllisyyttä voitaisiin kehittää uudenlaisella järjestelmällä, jotta  keksinnöt ja ideat tulisivat nykyistä paremmin ja laajemmin hyödynnettyä. Se lisäisi yrittäjyyteen perustuvaa liiketoimintaa ja loisi uusia työpaikkoja.

Pienyritysten yrittäjille, vetäjille ja työntekijöille tulisi järjestää yhteistä, erityisesti työhön ja  työlainsäädäntöön liittyvää koulutusta. Siten vähennettäisiin työnantajan tarpeettomia irtisanomisia ja rekrytointivirheistä yrittäjille aiheutuvia kustannuksia ja parannettaisiin työntekijöiden edellytyksiä välttää irtisanomisia.  

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt halutessaan ja ennen pitkää riidan kärjistymisen pakottamina löytävät kyllä keinoja irtisanomiskiistan ratkaisemiseksi.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Hallitus lähtee siitä että tehtävät muutokset eivät saa maksaa valtiolle ja yrittäjille euroakaan. Ei, vaikka kulunut raha tulisi myöhemmin takaisin. Nyt on kysymys periaatteesta eikä hyviäkään ideoita kuunnella.

@SampoTerho
"Käynnissä on periaatteellinen taistelu siitä, saavatko kansalaiset, hallitus ja eduskunta päättää työmarkkinatoimista ilman työmarkkinajärjestöjen hyväksyntää"

Toivottavasti ministeri Terholta on lapsus tuo kohta jossa hän tulee määritelleeksi työmarkkinajärjestöjen jäsenet kansalaisuuden ulkopuolelle.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Siinä kyllä periaatteet karisevat puolin ja toisin, kun kiista syvenee. Kaikille on täysin selvää, että kiista ratkeaa varmasti eikä ole järkeä pitkittää sitä ehdoin tahdoin. On kyseenalaista, että edustaako edes hallituskaan kansan enemmistöä, kun ministeri Terhon nykyistä puoluetta kukaan kansalaisista ei ole äänestänyt.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Totta, mielipidemittausten mukaan vain noin 37 prosenttia vastanneista on hallituspuolueiden kannattajia.

Toimituksen poiminnat