Hallituksen esitys irtisanomissuojan heikentämiseksi kelvoton
Työnantajan edustajana muutamaan tuhanteen työsuhde- ja palkkaneuvotteluun osallistuneena ja niistä vastanneenakin hämmästelen hallituksen toimia koskien irtisanomisen helpottamista pienissä alle 10 henkilön yrityksissä.
Mikään taho ei ole tukenut hallituksen esitystä varauksettomasti. Hallitus perustelee esitystään myönteisillä työllisyysvaikutuksilla, joihin irtisanomissuojan heikennyksellä on hallituksenkin mukaan vähäiset vaikutukset. Minkä vuoksi hallitus sitten ajaa tällaista lakialoitetta? Voimakkaimmin irtisanomisen helpottamista ajaa Suomen Yrittäjät ry, mutta sekin pitää hallituksen esitystä vain oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä.
Useimmat ekonomistit katsovat, että työllisyysvaikutukset ovat jokseenkin olemattomat ja vähintäänkin kyseenalaiset. Heidän mukaansa irtisanomisten helpottaminen parantaisi kyllä työn tuottavuutta, kun vaihtuvuus lisääntyisi pienissä yrityksissä ja työntekijät hakeutuisivat itselleen paremmin sopivimpiin tehtäviin. Siten tehokkuus lisääntyisi kansantaloudessa. Jos näin olisi, niin silloinhan irtisanomissuojan heikennys kannattaisi ulottaa koskemaan kaiken kokoisia yrityksiä? Putoaisi pohja pois työntekijäjärjestöjen kritiikiltä ja ehkä perustuslainkin vastaiselta menettelyltä, jonka mukaan ilman erityistä syytä työntekijöitä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella. Jotkut tunnetut ekonomistit ovat jopa sitä mieltä, että ainakin aluksi irtisanomissuojan heikentäminen aiheuttaa jopa lisää työttömyyttä. Sanomatta on jäänyt se, että työn tuottavuus paranesi lähinnä siitä syystä, kun epävarmuus ja stressi lisääntyisivät työpaikoilla ja työntekijöiden olisi pelättävä jatkuvasti irtisanomistaan, kun työsuoritus ei tyydytä työnantajaa. Siksi on työskenneltävä entistä tehokkaammin ja paremmin, jotta työnantaja ei saa aihetta irtisanomiseen. Jo vuosikymmeniä epävarmuus tulevaisuudesta on suurin huolen aihe työpaikoilla, joista ne kulkeutuvat myös kotioloihin.
Työnantajapuoli katsoo, että ammattiyhdistysliikkeen poliittisten lakkojen maksumiehiksi joutuvat yrittäjät, jotka eivät sinänsä ole kiistan osapuolia. Objektiivisesti arvioiden on täysin aiheellista kysyä hallituksen osuutta syntyneeseen tilanteeseen ja kiistaan. Jos hallitus olisi pitänyt aiemmin antamansa lupauksensa kolmikantavalmistelusta ja neuvotteluista ammattiyhdistysliikkeen kanssa, niin koko kiistaa tuskin olisi syntynytkään. Hallituksen esitys osoittaa suurta ylimielisyyttä ja työmarkkina-asioiden arviointikyvyn puutetta, jonka tuloksena ei voi ollakaan muuta kuin rauhattomuuksia työmarkkinoillla.
Hallituksen esityksessä on lukemattomia puutteita, joista useimmat tulkoot vielä kertaalleen todettua.
Yleisesti on puhuttu irtisanomislain heikennyksen yhteydessä mahdollisen rekrytointivirheen korjaamisesta. Rekrytointivirhe usein voi johtua siitä, että työtekijälle ei ole annettu riittävää perehdyttämistä ja työnopastusta. Näyttää kuitenkin aivan selvästi siltä, että kysymyksessä on ylipäänsä irtisanomisen helpottaminen riippumatta rekrytoinnista ja siitä, kuinka kauan aikaa rekrytoinnista on kulunut. Vaarana on silloin, että työnantaja irtisanoo vuosien päästä esimerkiksi ikääntyneen työntekijänsä alisuorittamisen johdosta, joka johtuu siitä, että hän on laiminlyönyt työntekijänsä kouluttamisen ja kehittämisen työssään. Jos kysymys olisi vain mahdollisen rekrytointivirheen korjaamisesta, niin esimerkiksi irtisanomisen helpottaminen voisi koskea vain alle vuoden kestäneitä työsopimussuhteita. Siinä ajassa kyllä jo mahdollinen rekrytointivirhe tulisi näkyviin.
Hallituksen esitys jättää hyvin tulkinnanvaraiseksi irtisanomisen helpottamisen kriteerit voimassa oleviin työsopimuksen irtisanomista ja purkamista koskeviin säännöksiin verrattuna. Tästä aiheutuvat byrokratia, riitaisuudet ja oikeuskäytännön muovaamat ratkaisut on pitkä ja vaivalloinen tie näiden kriteerien määrittämiseksi. Oikeusriitoja voitaisiin vähentää sillä, että kriteerit määritellään tarkasti. Lisäksi, jos työntekijä ei valita irtisanomisestaan, hänellä ei olisi mitään karenssia, mutta jos hän valittaa karenssi voisi olla vaikka kaksi kuukautta. Hallituksen perustelu työllisyyden parantamisesta on tekopyhä. Jos siitä olisi kysymys, niin siihen olisi paljon tehokkaampiakin keinoja kuin irtisanomisen helpottaminen. Näitä keinoja hallitus ei ole mitenkään ottanut huomioon. Hallitus aliarvioi mahdolliset työntekijäpuolen reaktiot hallituksen tiedonantoon ja sen itsensä järjestämään luottamuslauseäänestykseen omasta luottamuksestaaan. Se uskoo, että tilanne rahoittuu, kun hallituksen politiikalle saadaan eduskunnan tuki. Tällainen olettamus voi osoittautua suureksi virheeksi, joka aiheuttaa kansantaloudelle suurta vahinkoa, romahduttaa varsinkin keskustan kannatuksen ja tukee demareiden valtaan nousua.
Hyvä analyyttinen kirjoitus. Olen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Hallitus ei pelaa vaarallista peliä, vaan raahaa itseään suoraan rotkoon.
Vaikea käsittää syytä siihen – haluaako se vasiten kaataa itsensä (niin kuin oikein olisi)?
Ilmoita asiaton viesti
– Jos näin olisi, niin silloinhan irtisanomissuojan heikennys kannattaisi ulottaa koskemaan kaiken kokoisia yrityksiä?
Samaa mieltä, eli kun taisteluun käydään miksi lähteä taistelemaan vesitetyllä esityksellä?
Ilmoita asiaton viesti
Jos irtisanomisen perusteet olisivat samat kaikissa yrityksissä, työntekijöiden yhdenvertaisuus toteutuisi tältä osin. Kova kalapaliikki syntyisi, jos tämä lakimuutos laitettaisiin koskemaan kaikkia yrityksiä. Vastustuksen perusteet olisi silloin pakko muuttaa, perustuslaki ja yhdenvertaisuus eivät enää kävisi.
Teoreettinen kysymys; onko nykyinen käytäntö ainoa mahdollinen (suuntaan tai toiseen)?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan totta. Voisi hallitus esittää noinkin. Kas, kun ei esitä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollaisilla meriiteillä luulisi olevan jo ymmärrystä pienyrittäjien ongelmiin palkkauksen suhteen. Mutta ei niin ei. Hyvä että Suomen Yrittäjät ovat vihdoin viimein ryhtyneet pienyrittäjien etujen valvontaan. Yrittäjillä on samanlainen oikeus omien asioidensa ja oikeuksiensa puolustamiseen kuin on myös SAK:lla.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan OK, tämä yksityiskohta ”Oikeusriitoja voitaisiin vähentää sillä, että kriteerit määritellään tarkasti.” on kuitenkin ongelmallinen. Yksityiskohtainen konkreettinen lainsisältö on Suomen oikeusjärjestykselle vieras käsite. Liian yksityiskohtainen lisäisi sääntelyn määrää ”jokaiseen konkreettiseen tilanteeseen tai tyyppitilanteeseenkin” lisäisi lakien määrää sfääreihin ja oikeusjärjestys tukehtuisi omaan mahdottomuuteensa. Lainlaatija ja lakia soveltavat kokonaan eri tahot. Lait laaditaan tarkoituksella yleisluonteiseksi ja abstrakteiksi, koska tuomioistuimen tehtävä on tuomita (ei lainsäätäjän) vallitsevan lainopin sääntöjen, eli oikeuslähdeopin ja lain tulkintateoriaopin sääntöjen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän toki, että viime kädessä oikeus ratkaisee, miten kussakin yksittästapauksessa lakia ja säännöksiä on sovellettava. En siis tarkoita, että irtisanomiskriteerit olisi määriteltävä niin tarkasti, että mitään tulkintaa ei tarvita. Se on todellakin mahdotonta. Kyllä lainlaatijan tarkoituksenakin on säätää kuitenkin lait mahdollisimman selvästi tulkittavissa oleviksi eikä pelkästään abstraktioiksi. Juuri liian yleisluontoiset ja abstraktit lait aiheuttavat sekaannusta ja paljon oikeusriitoja. Esimerkiksi voimassa olevassa työsopimuslaissa työsopimuksen irtisanomista ja purkamista koskevat kohdat ovat melko selvästi määritelty verrattuna hallituksen tähän mennessä esittämiin nykyistä lievempiin irtisanomisperusteisiin. Ne ovat abstraktion tasolla ja niitä voi tulkita melkein miten tahansa , kunnes oikeuskäytäntö ajan oloon määrittää niiden sisältöä, jos lievenys jää hallituksen esittämälle tasolle.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen varmaan ymmärtää, miksei hallituksen esitys koske kaikenkokoisia yrityksiä (vihje: miksihän lakia ”lievennettiin” alentamalla raja 20:stä 10 henkilön yrityksiin).
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko toinen vihje Ay?
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti