Hallituksen esitys irtisanomissuojan heikentämiseksi kelvoton

Työnantajan edustajana muutamaan tuhanteen työsuhde- ja palkkaneuvotteluun osallistuneena ja niistä vastanneenakin hämmästelen hallituksen toimia koskien irtisanomisen helpottamista pienissä alle 10 henkilön yrityksissä.

Mikään taho ei ole tukenut hallituksen esitystä varauksettomasti. Hallitus perustelee esitystään myönteisillä työllisyysvaikutuksilla, joihin irtisanomissuojan heikennyksellä on hallituksenkin mukaan vähäiset vaikutukset. Minkä vuoksi hallitus sitten ajaa tällaista lakialoitetta? Voimakkaimmin irtisanomisen helpottamista ajaa Suomen Yrittäjät ry, mutta sekin pitää hallituksen esitystä vain oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä.

Useimmat ekonomistit katsovat, että työllisyysvaikutukset ovat jokseenkin olemattomat ja vähintäänkin kyseenalaiset. Heidän mukaansa irtisanomisten helpottaminen parantaisi kyllä työn tuottavuutta, kun vaihtuvuus lisääntyisi pienissä yrityksissä ja työntekijät hakeutuisivat itselleen paremmin sopivimpiin tehtäviin. Siten tehokkuus lisääntyisi kansantaloudessa. Jos näin olisi, niin silloinhan irtisanomissuojan heikennys kannattaisi ulottaa koskemaan kaiken kokoisia yrityksiä? Putoaisi pohja pois työntekijäjärjestöjen kritiikiltä ja ehkä perustuslainkin vastaiselta menettelyltä, jonka mukaan ilman erityistä syytä työntekijöitä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella. Jotkut tunnetut ekonomistit ovat jopa sitä mieltä, että ainakin aluksi irtisanomissuojan heikentäminen aiheuttaa jopa lisää työttömyyttä. Sanomatta on jäänyt se, että työn tuottavuus paranesi lähinnä siitä syystä, kun epävarmuus ja stressi lisääntyisivät työpaikoilla ja työntekijöiden olisi pelättävä jatkuvasti irtisanomistaan, kun työsuoritus ei tyydytä työnantajaa. Siksi on työskenneltävä entistä tehokkaammin ja paremmin, jotta työnantaja ei saa aihetta irtisanomiseen. Jo vuosikymmeniä epävarmuus tulevaisuudesta on suurin huolen aihe työpaikoilla, joista ne kulkeutuvat myös kotioloihin. 

Työnantajapuoli katsoo, että ammattiyhdistysliikkeen poliittisten lakkojen maksumiehiksi joutuvat yrittäjät, jotka eivät sinänsä ole kiistan osapuolia. Objektiivisesti arvioiden on täysin aiheellista kysyä hallituksen osuutta syntyneeseen tilanteeseen ja kiistaan. Jos hallitus olisi pitänyt aiemmin antamansa lupauksensa kolmikantavalmistelusta ja neuvotteluista ammattiyhdistysliikkeen kanssa, niin koko kiistaa tuskin olisi syntynytkään. Hallituksen esitys osoittaa suurta ylimielisyyttä ja työmarkkina-asioiden arviointikyvyn puutetta, jonka tuloksena ei voi ollakaan muuta kuin rauhattomuuksia työmarkkinoillla. 

Hallituksen esityksessä on lukemattomia puutteita, joista useimmat tulkoot vielä kertaalleen todettua. 

Yleisesti on puhuttu irtisanomislain heikennyksen yhteydessä mahdollisen rekrytointivirheen korjaamisesta. Rekrytointivirhe usein voi johtua siitä, että työtekijälle ei ole annettu riittävää perehdyttämistä ja työnopastusta. Näyttää kuitenkin aivan selvästi siltä, että kysymyksessä on ylipäänsä irtisanomisen helpottaminen riippumatta rekrytoinnista ja siitä, kuinka kauan aikaa rekrytoinnista on kulunut. Vaarana on silloin, että työnantaja irtisanoo vuosien päästä esimerkiksi ikääntyneen työntekijänsä alisuorittamisen johdosta, joka johtuu siitä, että hän on laiminlyönyt työntekijänsä kouluttamisen ja kehittämisen työssään. Jos kysymys olisi vain mahdollisen rekrytointivirheen korjaamisesta, niin esimerkiksi irtisanomisen helpottaminen voisi koskea vain alle vuoden kestäneitä työsopimussuhteita. Siinä ajassa kyllä jo mahdollinen rekrytointivirhe tulisi näkyviin. 

Hallituksen esitys jättää hyvin tulkinnanvaraiseksi irtisanomisen helpottamisen kriteerit voimassa oleviin työsopimuksen irtisanomista ja purkamista koskeviin säännöksiin verrattuna. Tästä aiheutuvat byrokratia, riitaisuudet ja oikeuskäytännön muovaamat ratkaisut on pitkä ja vaivalloinen tie näiden kriteerien määrittämiseksi. Oikeusriitoja voitaisiin vähentää sillä, että kriteerit määritellään tarkasti. Lisäksi, jos työntekijä ei valita irtisanomisestaan, hänellä ei olisi mitään karenssia, mutta jos hän valittaa karenssi voisi olla vaikka kaksi kuukautta. Hallituksen perustelu työllisyyden parantamisesta on tekopyhä. Jos siitä olisi kysymys, niin siihen olisi paljon tehokkaampiakin keinoja kuin irtisanomisen helpottaminen. Näitä keinoja hallitus ei ole mitenkään ottanut huomioon. Hallitus aliarvioi mahdolliset työntekijäpuolen reaktiot hallituksen tiedonantoon ja sen itsensä järjestämään luottamuslauseäänestykseen omasta luottamuksestaaan. Se uskoo, että tilanne rahoittuu, kun hallituksen politiikalle saadaan eduskunnan tuki. Tällainen olettamus voi osoittautua suureksi virheeksi, joka aiheuttaa kansantaloudelle suurta vahinkoa, romahduttaa varsinkin keskustan kannatuksen ja tukee demareiden valtaan nousua.

 

askolampikari
Kirkkonummi

Ekonomisti
Liikkeenjohdon konsultti
Toiminut myös Oulun ja Helsingin yliopiston tuntiopettajana
Professori Jouko Paunion rahapoliittinen lisensiaattiseminaari
Kapteeni reservissä
Oik.yo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu