Asko Lampikari

Valtion säästötavoite toteutuu pomminvarmasti sotessa

Valtio vie ensin puolet kuntien rahoista, jakaa niitä sitten maakunnille ja muuttaa kuntien valtionosuuksia laskennallisesti mielensä mukaan. Kuntien ja kansalaisten näkökulmasta tähän voi todeta laulun sanoin ” Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan”. Suomi alkaa muistuttaa vuosi vuodelta yhä enemmän keskusjohtoista byrokratiaa, jossa kaikki sanellaan ylhäältä käsin ja jossa suhteellisen harvat loppujen lopuksi päättävät kansalaisten kannalta kaikista tärkeistä asioista. Sanelu tapahtuu hienovaraisesti. Sitä kutsutaan ohjaukseksi, jonka takana on suhteellisen vähän vallan käyttäjiä. Ohjaus on kategorisia määräyksiä, perusteetonta vakuuttelua, tietoista asioiden vääristelyä, salailua, pelottelua ikävistä seurauksista, jos ohjeita ei noudateta yms. Maakuntauudistus ja sote on on melko kattava esimerkki näistä. 

Valtion mukaan soten kustannukset nousevat kymmenen miljardia euroa nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Se pahentaa kestävyysvajettamme, jos mitään säästöjä ei tehdä. Siksi se on asettanut kolmen miljardin euron säästötavoitteen soten menoissa samana ajanjaksona. Valtio ei ole katsonut tarpelliseksi esittää selkeästi ja julkisesti, mihin laskelmat perustuvat. Tämä on kaiketi sitä läpinäkyvyyttä, mitä valtiovallan taholtakin mielellään korostetaan. Voidaan jo nyt sanoa, että valtion säästötavoite toteutuu aivan varmasti pääasiassa kahdesta eri syystä. 

Täysin riippumatta siitä, mikä terveys- ja sosiaalimenojen kasvu tulee olemaan, voidaan aina jälkikäteen sanoa, että ne olisivat olleet kolme miljadia suuremmat, jos sotea ei olisi tehty.

Valtio päättää lopulta maakuntien budjetit. On ilman muuta selvää, että budjetit määräytyvät kolmen miljardin säästötavoitteen mukaisesti. Maakuntien on sitten yritettävä tulla toimeen niillä budjeteilla, jotka niille annetaan. Monet maakunnat joutuvatkin taloudellisiin vaikeuksiin. Ne hyväksyvät tuottajiksi mahdollisimman halvat tarjoukset kriteerit täyttäviä yksityisiä. Yksityiset yritykset eivät kuitenkaan voi vuositolkulla toimia kannattamattomasti. Saavuttaakseen tulostavoitteensa yritykset pyrkivät alentamaan kustannuksia ja parantamaan tuottavuutta. Volyymin kasvattaminen samoilla resursseilla ei paranna sopimuksen voimassa ollen kannattavuutta, vaan päinvastoin heikentää sitä. Siksi palvelutarjontaa supistetaan ja asiakkaita lähetetään mieluiten eteenpäin hoitoketjusssa, jotta niistä aiheutuisi yritykselle mahdollisimman vähän kustannuksia. Myös henkilöresursseja vähennetään. Sopeutustoimenpitein joka tapauksessa yksityiset ja erityisesti suuret kansainväliset yritykset keräävät kansalaisten verorahoja sotessa, vuositasolla satojen miljoonien voitot ja miljardivoitot satavarmasti vuoteen 2030 mennessä. 

Jotkut maakunnat joutuvat turvautumaan talousongelmissaan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pahimmassa tapauksessa myös monet yksityiset eivät anna lainkaan palvelutarjousta siihen sisällytettävien lukuisten vaatimusten takia. Monet pienyritykset myös syrjäytetään lainvastaisesti tarjouksista, koska niille määrätään sellaiset reunaehdot, etteivät ne niitä kykene täyttämään. Tällaisia ovat esimerkiksi yrityksen koko, henkilöstön määrä ja laatu ja muut resurssit. Nämä olivat aiemman hankintalainkin voimassa ollen tavallisimpia perusteita, joilla pienyritykset suljettiin pois kilpailusta. Valtion ja kuntien hankinnat suuntautuivatkin paljolti niitä lähellä oleville laitoksille ja suurille yrityksille. 

Sotea on markkinoitu myös sillä, että julkinen sektori ja yksityinen sektori kirittävät toisiaan, jolloin päästään kustannussäästöihin. Millä tavalla nämä kirittävät toisiaan, sitä ei ole selitetty, kun budjetit maakunnille ja sitä kautta laitosten ja yritysten toimintaedellytykset määräytyvät ensisijaisesti tiukasti valtion taholta ja ohjauksessa.

Valtion” kustannussäästöt” ja yksityisten eritoten suurten yritysten miljardivoitot jäävät veronmaksajien harteille palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden, hyvän hoidon, hoitointegraation ja kansalaisten tasa-arvon jäädessä pääosin toteutumatta. Maakuntaorganisaatio ja sote, joista kumpikaan ei tarvitsisi toista, on sekasikiö, jota on lähdetty kehittämään liian monista vääristä lähtökohdista ja väärällä tavalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Politbyroo päättää, valvoo itse itseään ja käärii kaiken huipuksi rahat omiin liiveihinsä, ilman kilpailua, koska kilpailijat rajataan ulkokehälle heti kättelyssä. Näinhän se tulee menemään, ja köyhä kansa maksaa, tai ei käytä ns. palveluita.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Asko Lampikari, mitä mieltä Sinä olet näistä kasvupalvelu- ja valinnanvapauspiloteista? Ks. alla:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252624-ka...

Onkohan niin, että kun nämä pilotit on nyt saatu "ostettua" mukaan miljoonilla, niin asia on sitten "taputeltu", eikä mitään oikeaa äänestystä tarvitsekaan enää järjestää maakunta- ja soteuudistuksesta? Em. pilotithan on nyt jo sitoutettu äänestyksen jälkeiseen aikaan.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Vastaan minulle esittämiisi kysymyksiin.

En kannata koko maakuntauudistusta enkä myöskään nykysuunnitelmien mukaista sotea. Siksi en kannata myöskään pilotointeja. En myöskään sen takia, ettei pilotointien tuloksina mahdollisesti syntyviä ehdotuksia oteta kuitenkaan huomioon. Ylipäätään mitään muitakaan ehdotuksia on äärimmäisen vaikea saada ministeriön käsittelyyn, jos ne tulevat ministeriön ulkopuolelta.

Olen jokseenkin samaa mieltä siitä, että näiden pilottien ainakin yksi tarkoitus on sitouttaa kunnat ja maakunnat sote-ja maakuntauudistukseen, vaikka näitä koskevia lakeja ei ole vielä hyväksyttykään. Ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että ne tullaan edes hyväksymään. Pilotointikin on aika näennäistä. Ministeriöhän on jo varsin pitkälle sanellut ja lyönyt lukkoon, mitä muutoksia tarvitaan maakunta-ja kuntatasoilla.

Minusta maakuntauudistuksessa ja sotessa on valtavan paljon puutteita ja ongelmia. Parasta olisi, jos koko maakuntauudistuksesta ja sotesta nykyisenlaisena kokonaan luovuttaisiin ja palattaisiin lähtöruutuun, kuten entinen sosiaali-ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäkikin on ehdottanut.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Jatkan ihmettelyäni vielä siitä, miten nyt jo ollaan sote- ja maakuntahallinnossa tässä vaiheessa, että ihan kohta on valmista. Jotenkin ei nyt mene ymmärrykseeni se, eikö kunnilla olisi nyt tässä mitään sananvaltaa.

Ks. alla oleva linkki perustuslain 121 § "Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto":

"Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään."
---

Eikö siis e n s i n olisi tullut säätää maakuntahallintoa koskeva laki (sis. yli 200 lainkohtaa!), koska edellähän sanotaan, että "Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla".

Nyt on jo kaikki tehty valmiiksi ilman tuota lakia, millä valtuudella kaikki on tehty - ja paljon on vielä tekemättäkin? Näinkö toimii oikeusvaltio Suomi?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Katsokaapa alta erityisesti sivut 23-37:

Mm. LUOVA-virastoon ja laillisuusvalvontaan liittyen:

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handl...

Toimituksen poiminnat