*

Asko Lampikari

Helsingin Sanomien kirjoitus täyttänee maanpetoksen tunnusmerkit

HS julkaisi 16.12. 2017 kirjoituksen Suomen tiedustelusta ja Puolustusvoimien Viestintäkeskuksesta. Se perustelee kirjoitustaan 17.12. lähdesuojalla ja sillä, että kirjoituksen aineisto on hankittu laillisesti jo vuosia sitten kansallista turvallisuutta vaarantamatta ja että kansalaisten on tärkeä päästä yhteiskunnallisesti tärkeään ajankohtaiseen tietoon, jota muuten ei olisi saatavilla. 

Lähdesuojaan vetoamisella ei tässä tapauksessa ole mitään merkitystä, koska ei sen taakse voi mennä eikä se ole relevanttia kirjoituksen johdosta. Yhtä vähän on merkitystä sillä, että kirjoituksen aineisto on hankittu vuosia sitten ja että sen jälkeen Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut oleellisesti. Turvallisuusympäristön muuttuminen olisi itse asiassa puoltanut kirjoituksen julkaisematta jättämistä. 

Lehden mukaan mitään asiaa koskevia papereita ei ole hankittu oikeudettomasti, vaan laillisin julkisen sanan tavanomaisin tavoin. Tämäkin on asian vierestä puhumista, koska mahdollisen rikoksen kannalta olennaista on se, että miten tiedot on hankittu. Hankintatavasta riippuen viranomaisten salaiseksi määrätyn tiedon hankinta voi olla rikollista, josta on säädetty rangaistus. 

Kirjoituksessa on jätetty ottamatta huomioon Rikoslain määräykset ja täysjärkinen journalistinen harkinta. 

Sinänsä tiedustelusta kertova julkaisu ei ole rikollista, ellei se ole salaiseksi määriteltyä tai/ja sellaiseksi katsottavaa salassa pidettävää tietoa. Tässä tapauksessa Viestintäkeskuksen sijainti melko tarkasti ilmaistuna on erityisesti salassa pidettävää tietoa riippumatta siitä, että onko sitä määritelty salassa pidettäväksi vai ei. Viestintäkeskuksen sijaintipaikan kertominen on selvästi turvallisuussalaisuuden paljastamista, josta maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta, kun tekijä tietää tai ymmärtää, että tieto on salassa pidettävä. Ammattitaidottomampikin journalisti ymmärtää, että yhteiskunnan ja maanpuolustuksen kannalta tärkeät infra- ja sotilaskohteet ovat ensimmäisinä mahdollisen vihollisen hyökkäyksen kohteina. Tällaisen salaisena pidettävän kohteen paljastaminen on maanpetokseen rinnastettava rikos, josta maksimirangaistua voi olla jopa 10 vuotta vankeutta.

On hyvin mahdollista, että Viestintäkeskus joudutaan siirtämään kirjoituksen johdosta uuteen salaiseen paikkaan ja niin tietysti tulisi tehdäkin. 

Todennäköisiin rikossyyteisiin lain mukaan vastaavat kirjoituksen toimittaja(t) ja vastaava päätoimittaja.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin pitkälle on siis skuuppien metsästyksessä menty. Taitaa olla pian päätoimittajan paikka auki.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Turvallisuussalaisuuden paljastaminen (RL 12. luku, 7 §) voi tulla syytekohtana kyseeseen, mutta vakavampien maanpetosrikosten tuntomerkit eivät kyllä voi mitenkään tässä täyttyä. Niissä on sen verran lisäehtoja poikkeusoloista ja tietoisesta vieraan valtion hyödyttämisestä, että niiden soveltaminen ei tule kyseeseen. Jos toimittajia vastaan nostetaan syytteitä tai he olisivat edes rikoksesta epäiltyjä, heillä on lähdesuojan lisäksi myös toinenkin hyvä syy olla mainitsematta lähdettä, koska se olisi todistamista itseään vastaan.

Rikosoikeudellisesti olennaista olisi nyt muulla tavoin selvittää, kuka on salassapidettävät tiedot luovuttanut ja harkita toimittajien syytteitä vasta sen jälkeen.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Olen jokseenkin samaa mieltä vakavampien maanpetosrikosten tuntomerkkien täyttymisestä.

Mahdollisen salaisen tiedon vuotaja ei vastaa miltään osin Hesarin kirjoituksesta, siitä vastaa vain ja yksinomaan kirjoituksen toimittaja(t), hän vastaa vain tiedon luovuttamisesta. Lähdettä tuskin kukaan vaatiikaan paljastamaan lähdesuojan takia. Toimittajien syyteharkinnan kannalta mitään merkitystä ei ole sillä, että kuka tiedot on luovuttanut.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Sua kuunnellaan
Sillä seinilläkin korvat on
Ja joka sanan hiljaisen
Seinät kuulla nyt voi

Sua kuunnellaan
Päivän askareita seuraten
Oven avaus, kilahdus
Ja sitten pieni huokaus
Korvat seinillä on

Lentäjää, kiitävää
Ei äänivalli voi estää
Se murretaan
Mutt' kuitenkaan
Ei ääntä voi estää

Sua kuunnellaan
Sillä seinilläkin korvat on
Lyönnit sydämen sykkivän

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

Mistä muuten tiedämme kuinka paljon haltuunsa saamiaan tietoja on Hesari jättänyt julkaisematta? Voiko vuoto olla laajempi kuin miltä nyt näyttää?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Havaittu laho on jo metriä korkeammalla. Uskon kaiman olevan oikeassa.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Eilispäivän Hesarista sai lukea artikkeliin liittyen ”Lisää aiheesta huomenna Helsingin Sanomissa” ja ”Sarja jatkuu lähipäivät.” Sarja ei jatkunut tänään. ”Sarja saattaa olla sen sijaan talletettuna asianomaisten tietokoneisiin, joka päätyy toivon mukaan KRP:n haltuun. Uskon vilpittömästi KRP:n ammattitaitoon. Tämä on sen mittaluokan asia, jossa varmasti ”kivet ja kannot käännetään.” Pääesikunta tekee tuskin rikosilmoitusta pikkujutusta.

Oliko tämä eilinen Hesarissa julkaistu artikkeli vasta jäävuoren huippu?

Roomalainen filosofi ja valtiomies Seneca on todennut: ”Aika paljastaa totuuden.”

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomi on niin pieni maa, ettei täällä mitään pystytä oikeasti salaamaan.

Ilmeisesti kyseessä on hyvin tarkkaan suunniteltu ja ajoitettu operaatio, jonka motiivit aikanaan sitten paljastuvat.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Se, että esimerkiksi joku, vaikkapa vieras valtio, tietää kaikki Suomen turvallisuuden kannalta salaiset kohteet ja toimintatavat, ei ole minkäänlainen oikeutus nyt kyseessä olevan salaisen tiedon julkaisemiseen ja levittämiseen. Hesarin perustelu, että kansalaiset tarvitsevat tällaista salaista tietoa, on täysin naurettava väite.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Turha ja samalla täysin viaton lehtijuttu maamme tiedustelutoiminnan kannalta.

Tosin jokin vihervasemmistolainen anarkistiryhmä saattaa nyt mennä häiriköimään lähelle "Suomen salaisinta paikkaa" ja likaamaan samalla luontoa.

Kärpäsestä tehdään kovalla työllä nyt härkästä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kansanedustaja Mikko Kärnä vaatii puolestaan Sauli Niinistöä syytteeseen tämän jupakan tiimoilta. Tässä näyttää nyt harkinta pettävän aika monilla, onko se sitten tämän pelon ilmapiirin tuotosta, vaikea sanoa.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/karna-syyttaa-puo...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Miksi juuri nyt ja kuka vuosi? Kysymys on jälleen kerran ajoituksesta ja sen katalysoimasta efektistä. Mahdollista ja jopa melko todennäköistä on, että vuodon tekikin ihan suoranaisesti eikä vain välillisesti Venäjä. Sillähän vakoilun kv. benchmarkina lienee ollut alusta asti hallussaan kaikki nyt vuodetut asiakirjat, ja nyt se vain käytti niitä hyväkseen kylvääkseen Suomen hallinnon ja kansalaisten välille ja keskuuteen epäluuloa ja heitti epäilyttävyyden varjon Suomen ja EU:n väleihin ruokkiakseen Fixit-vaatimuksia entisestään.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

HS perusteli tänään 18.12. avoimessa kirjeessään lukijoille kirjoitustaan Viestikoekeskuksesta.

Kirjoituksen mukaan artikkeli on jatkumoa aiemmille kirjoituksille koskien uskottavan valvonnan järjestämisen välttämättömyyttä, jos tiedustelu saisi lisää valtuuksia kansalaisten tarkkailuun. Kirjoituksessa kysytään heti perään, että olisiko silti mahdollista kertoa sotilastiedustelusta aiempaa tarkemmin, mutta kuitenkin riittävän etäällä niin, ettei keskuksen nykyinen toiminta vaarantuisi? Artikkelissa ei vastata itse tehtyyn kysymykseen.

Sotilastiedustelun ja siviilitiedustelun kytkeminen toisiinsa on melkoinen aasinsilta, kun näillä kahdella ei ole paljon tekemistä keskenään. Perustelu on jälkiläteen tekaistu selitys. Sotilastiedustelusta kertominen vaarantaa keskuksen toimintaa ja sen luotettavuutta ulkomaisten tiedusteluorganisaatioiden silmissä. Kysymys ei ole siitä, että vaarantuuko keskuksen toiminta ja kansallinen turvallisuus konkreettisesti vai ei, vaan riittää, kun vaarantumisen mahdollisuus on olemassa.

HS kytkee salaiseksi luokiteltujen tieton käytön osaksi tiedustelulain valmistelua. HS selittää hyödyntäneensä vain osittain muutamien vuosien takaisia asiakirjoja perusteellisen harkinnan pohjalta. Osittainen vuosien takaisten salaisten asiakirjojen hyödyntäminen ei vähennä miltään osin teon tuomittavuutta harkinnasta puhumattakaan. Salaiseksi luokitellut asiakirjat ovat niin kauan salaisia, kunnes toisin ilmoitetaan tai ne muutoin ovat menettäneet merkityksensä. Kumpikaan näistä ehdoista tässä tapauksessa ei ole täyttynyt, joten näihin seikkoihin on perusteetonta vedota.

Julkisen sanan neuvoston entisen puheenjohtajan Risto Uimosen mukaan Helsingin Sanomien julkaisemat tiedot perustuvat osin yli kymmenen vuotta vanhoihin dokumentteihin, joiden sisältämä tieto saattaa olla jo vanhentunut. Hänen mukaan on todennäköistä, että eri maiden tiedusteluorganisaatiot ovat jo entuudestaan perillä Viestikoekeskuksen toiminnasta. Uimonen epäilee, että tästä syystä Helsingin Sanomille ei aiheudu mitään oikeudellisia seuraamuksia. Hänen mielestään pitäisi myös pystyä selkeästi osoittamaan, että mitä vahinkoa valtion turvallisuudelle on aiheutettu, josta voisi rangaistuksen säätää.

Rikoslaki on täynnä säädöksiä rangaistuksista, joissa rangaistuksen määräämisen edellytyksenä ei ole teon aiheuttama konkreettinen vahinko. On jokseenkin itsestään selvää, että vaatimus vahingon osoittamisesta tarkasti tässä tapauksessa on kohtuuton ja mahdoton. Riittää, kun sellainen mahdollisuus teon aiheuttamasta vahingosta on olemassa.

Vastaava päätoimittaja toteaa selittelykirjoituksessaan, että lopulta kysymys on siitä tulkinnasta, kumpaa, sananvapautta vai salassapitoa, kulloinkin painotetaan enemmän. Koko selittely henkii näkemystä, jonka mukaan sananvapaus ja lähdesuoja ovat kaiken lain ja kansallisen turvallisuuden yläpuolella.

Toimituksen poiminnat