*

Asko Lampikari

Uskottava Itsenäinen puolustus heikentää Naton kannatusta

Uskottava itsenäinen puolustus on jo vuosia julkituotu maanpuolustuksen doktriini. Kukaan ei ole kuitenkaan täsmentänyt, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa puolusvoimien ja muun yhteiskunnan suorituskykyihin, joista puolustus muodostuu.

Uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä meillä ei ole, jos sillä tarkoitetaan puolustusvoimien suorituskykyä torjua maahamme kohdistuva hyökkäys. Täysin Itsenäiseen puolustukseen ei usko edes puolustusvoimat itsekään. Tähän ei tutkimusten mukaan usko valtaosa upseeristoakaan.

Putin on ilmoittanut saattavansa, ja todennäköisesti on jo saattanut, Venäjän puolustusvoimat kahden tunnin lähtövalmiuteen. Lähialueillamme Venäjän asevoimia on vahvistettu ja lisätty monin eri tavoin merkittävästi jo vuosien ajan, vaikka Suomessa korkealla virallisella tasolla tätä on vähätelty näihin päiviin asti. Suomen puolustusvoimat eivät muodosta paljon minkäänlaista kynnystä Venäjän asevoimille. Todellinen kynnys Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistuville invaasiopyrkimyksille muodostuu Venäjän kokemasta epävarmuudesta eli siitä, ettei Venäjä voi varmasti tietää, mihin hyökkäys Suomeen voisi johtaa ja mitä sillä lopulta on vastassaan. Siksi Suomen kannattaa kasvattaa tätä epävarmuutta muiden maiden kanssa tehtävin moninkeskisin ja siten samalla turvallisuuttamme ja puolustustamme vahvistavin toimenpitein ja sopimuksin.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toteutettu ja toteutetaan tosiasiallisesti siitä lähtökohdasta käsin, että suorituskykyjä haetaan laajasti mahdollisimman monesta maasta ja monelta taholta sekä monin tavoin. Näihin maihin kuuluvat Pohjoismaat, Alankomaat, Englanti, Saksa, Puola, Ranska ja USA. Yhteistyö ja kumppanuus Naton kanssa ja jäsenyys EU:ssa lisäävät myös olennaisesti Venäjän edellä mainittua epävarmuutta ja siten turvallisuuttamme, vaikka mitään turvatakuita ja puolustusliittoja ei olekaan. Mahdollisuus antaa ja vastaanottaa mitä tahansa, sotilaallistakin, apua palvelee tätä samaa tarkoitusta.

Laajasti uskoteltu perusteeton uskottava itsenäinen puolustus on johtanut kansalaisia uskomaan, että me kykenemme yksin torjumaan maahamme mahdollisesti kohdistuvan hyökkäyksen. Tämä harhainen käsitys ja mielikuva selittää pitkälle Naton kannatuksen vähenemisen, ei huoli pakolaisista ja terrorismistä.

Puolustusvoimien valmiusjoukot ja -yksiköt eivät poista sitä ammottavaa aukkoa, joka olisi täytettävä ja joka tarvittaisiin vastaamaan yllättävään hyökkäykseen, mihin nämä joukot on tarkoitettu. Näiden joukkojen määrä on aivan olematon, jotta niillä olisi jotakin merkitystä hyökkäyksen uhan ja torjunnan kannalta. Valmiusjoukkoja koulutetaan vuosittain julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan lähes kaikista aselajeista ja varuskunnista yhteensä 1000-2000 varusmiestä. Tälla tahdilla vie kymmeniä vuosia, ennen kuin joukkojen määrällä on jotakin merkitystä puolustuksen kannalta, vaikka onhan tämäkin määrä tyhjää parempi. Lisäksi joukkojen toimintavalmius hyökkäyksen torjuntaan on aivan liian hidas. Nykytasolla valmiusjoukkoja ei ehditä edes varustamaan, kun hyökkäävät joukot ovat jo rajoillamme.

Uskottavan ja itsenäisen puolustuksen asemesta vahva itsenäinen oma ja moninkeskinen puolustus kuvaisi paremmin nykyistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siinä oma, hyvin järjestetty puolustus, monien muiden tahojen tuki ja mahdollisimman pikainen Naton jäsenyys olisivat puolustuksen doktriini ja selkäranka. Venäjän mahdollista reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen on aivan ilmeisesti liioiteltu. Venäjä on jo reagoinut, varustautunut ja varautunut vuosia Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen eikä mitään välirikkoa sen johdosta välttämättä syntyisikään. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Suomen armeijan ja valtion propaganda onnistui liian hyvin Toisen maaiilman sodan aikana ja sen jälkeen suomalaiset on saatu uskomaan pystyvänsä torjumaan minkä tahansa hyökkäyksen ilman apua, koska suomalainen korpisoturi jne.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Suomen ei kannattaisi pitää venäläisiä epävarmuudessa siitä, mitä hyökkäyksestä Suomeen seuraisi. Siksi Natoon kannattaisi liittyä mahdollisimman pian.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Nato ei kykene mitenkään suojelemaan tätä maata, jos ja kun tositilanne tulisi vastaan. Me olisimme etulinjan etummainen potero, aivan kuten olimme valtaosan historiastamme. Tuolloinhan otimme vastaan Ruotsin idänpolitiikan seurauksia kerta toisensa perään ja mm. Iso Vihan aikana noin puolet suomalaisväestöstä kuoli tuon ulkovallan puolesta, aivan kuten nytkin tulisi käymään. Nato-kannattajien mielestä niin pitääkin tapahtua.
Natolaiset ylipäätään esittävät asiansa ikään kuin sillä ei olisi mitään seurauksia, tai mitään merkitystä minkään kannalta.

Sotateollisuus- ja turvallisuusyritykset elävät konflikteista, voi miettiä, miksi ne edes pyrkisivät aidosti edistämään rauhaa ?Hehän koneistollaan luovat sodan uhkaa, tämä pitäisi osata erottaa nato keskustelussa.

Kylmän sodan jälkeen valtio- ja asevoimakeskeisen turvallisuusajattelun rinnalla on alettu yhä enemmän puhua niin sanotusta laajasta turvallisuudesta. Tämä liittyy siihen, että etenkin kehittyneissä maissa sodan uhka on vähentynyt, mutta muunlaisten riskien todennäköisyys kasvanut. Esimerkkeinä ilmaston muutokset , ja sen seurauksena hallitsematon maahan muutto.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Totta kai maailman vahvin puolustusliitto pystyy tukemaan Suomen puolustusta paremmin kuin mikään muu – toki vastuu on viime kädessä meidän suomalaisten, mutta kuten blogissa realistisesti todetaan, meidän voimavaroillamme yksin jättäytyminen suurvallan voimaa vastaan ei toimi.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Vaihtoehtona sille territoriolle joka nyt on Suomen tasavalta olisi silloin ollut joutuminen Novgorodin alusmaaksi jolloin mitään Suomea ei olisi koskaan syntynytkään.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Ralf Kalssonille

Asia voisi olla toisinpäin eli nykyisen Venäjän tilalla voisi olla Suomi tai Fenno-ugri, jos suomalais-ugrilaiset kansat ja suomalaiset olisivat osanneet hoitaa asiansa. Laajoja alueita Venäjän maasta oli aikanaan näiden kansojen asuinaluetta. Vieläkin Venäjällä on näitä kansoja ja heidän venäläisiin sekä muihin kansoihin assimiloituneita jälkeläisiään miljoonia. Äskettäin jopa valtapuolue Yhtenäistä Venäjää edustava Vitali Milonov totesi (Iltalehti), että täytyy ymmärtää, että puolet venäläisistä on itse asiassa suomalaisia ja suomalais-ugrilaisia. Keski-Venäjä (Moskova, Kostroma, Jaroslavl, Vologda ja muut) on aluetta, jolla suomalais-ugrilaiset asuivat alkujaan. Puolet Venäjän Euroopan-puoleisesta osasta ja alueet Uralin molemmin puolin ovat myös suomalais-ugrilaisten aluetta, Milonov kirjoitti.

Monesti on väitetty, että presidentti Putinkin on juuriltaan vepsäläinen. Vepsäläiset ovat häviävä suomensukuinen kansanosa. Putinilta on suoraan kysytty, että onko hän vepsäläinen, mutta hän ei ole myöntänyt eikä kiistänyt sukujuuriaan mitenkään eikä pidä koko kysymyksestä. Tiettävästi Putinin äiti jopa puhui Suomea eikä ihme, kun Putinin esivanhemmat ovat Tverin Karjalasta. Pääministeri Medvedev, jonka sukunimi suomeksi ennen venäläistämistä oli Karhunen, on kotoisin Venäjän puoleisesta Pohjois-Karjalasta ja hänellä on Suomessa aika paljon sukulaisia. Medvedev on minulle hänen sukulaisensa kertoman mukaan jopa käynyt Suomessa sukutapaamisessa. Meillä on siis muitakin merkittäviä henkilöitä Venäjällä muiden muassa aiemman Otto Wille Kuusisen lisäksi. Monet ovatkin vähän ilkikurisesti ihmetelleet, että miten näin pieni kansa voi johtaa näin suurta Venäjän kansaa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Todella typerää kommentointia Paloselta. Jos 29 kansakunnan muodostama Nato ei toisi pienintäkään lisäarvoa Suomen puolustukselle, niin mikä sitten? Naton suurin hyöty Suomelle olisi valtava ja laajalla alueella sijaitseva sotakoneisto, joka pystyy turvaamaan Suomelle elintärkeän kriisinajan huollon. Eikä kannata lainkaan vähätellä 29 valtion alueille levittäytynyttä siviilikäyttöön tarkoitettua teollisuutta.

Hölmömpikin tietää että sotaa ei yleensä voiteta muutamassa päivässä. Kysymys kuuluukin, mitä tehdään siinä vaiheessa kun miehet, näkkileipä ja ammukset alkavat olla vähissä. Se että maailmassa on olemassa sotateollisuus, ei ole syy jättää mielenosoituksellisesti Suomi puolustamatta tai heitteille. Pasifismi on aatteena hieno mutta vähä-älyinen tuotos. Siksi se ei ole ihmiskunnan historiassa koskaan toiminut eikä tule toimimaan näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3
>Sotateollisuus- ja turvallisuusyritykset elävät konflikteista.....

ooo

Valitettavasti

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Jairi Paloselle

Olen Naton suojelusta eri mieltä. Usein viitataan siihen, ettei Neuvostoliitto eikä Venäjä ole hyökännyt yhteenkään Natomaahan. USAN ja Natomaiden resurssit ovat ylivoimaiset Venäjään verrattuna. Olennainen kysymys mahdollisessa Venäjän hyökkäyksessä on, miten nopeasti liittoutuneiden joukot ovat taisteluvalmiita Venäjän jatkuvassa taisteluvalmiudessa (hyökkäysvalmiudessa) olevia nopean toiminnan joukkoja vastaan.

Laajan turvallisuuden käsitteestä olen samaa mieltä.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

En ole koskaan tavannut ketään kuka uskoisi että hyökkäys Suomeen pystyttäisiin täysin estämään. Intissäkin meille opetettiin että idea ei ole estää hyökkäystä vaan tehdä siitä helvetin typerä idea. Niin, että Venäjän miehistö-, kalusto- ja moraalitappiot olisivat liian suuret miehitystä varten.

Tässä on jo pitkään toitotettu Venäjän trolleista, joten en menisi ehkä ihan liian tosissaan ottamaan heidän voimafantasoita "2 tunnin armeijasta". Suomen miehitykseen tarvittavia joukkoja kun ei vain teleportata rajalle ilman että sitä huomattaisiin suht ajoissa. Jonkun riippumattoman lähteen haluaisin noista 2h joukoista ja niiden voimasta.

Mutta kuitenkin Suomi tarvii nopean liikekannallepanon joukot ja NATO vois olla kiva kerho kuulua kunhan armeijaa ei sen takia heikennetä.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Itse en pidä spekulaatioita Suomen nopeasta valtaamisesta mahdottomina, koska huolestuttavassakin tilanteessa Suomi todennäköisesti välttäisi kaikenlaisia näkyviä varautumis- ja vastatoimia viimeiseen asti. Hyvin suunniteltu nopea offensiivi voisi silloin hyvinkin onnistua.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Meille väitettiin ettei normaali kansalainen sitä edes huomaa kun PV laittaa ns harmaan vaiheen päälle, eli alkuvalmistelut sotaa varten, mutta sekin saattoi olla moraalinkohotuspropagandaa.

Sen uskon, että Venäjä saa varsin nopeasti noin 10 000-30 000 sotilasta kasaan, joilla hyökätä. Suomella pitäisi olla vapaapalokuntatyylinen nopean valmiuden joukot juuri sitä varten, että he suojaisivat avainkohteet sillä aikaa kun loput reservistä laitetaan kasaan. En usko, että Venäjä tuhoaisi vakavasti Suomen infrastruktuuria, sillä ainut syy minkä näen tänne hyökkäämiselle on Ahvenanmaan ja etelärannikon miehitys ja jos tarkoitus on miehittää, he tarvitsevat itsekin meidän infraamme tai sitten massiivisen logistiikan joka olisi sissisodalle erittäin herkkä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #9

Georgian ja Ukrainan sodan aattona ja Syyriaan menon yhteydessä Venäjä piti lähialueilla laajat sotaharjoitukset ja hyökkäsi sitten heti perään. Kun täällä Suomessa jopa puolustusvoimien palveluksesta löytyy henkilöitä, jotka vähättelevät Suomen rajojen lähellä pidettäviä suurharjoituksia, voi olla syytä huolestua. Maailman toiseksi helpoin tapa hyökätä yllättäen on tehdä se sotaharjoitusten yhteydessä. Jokainen voi miettiä, miten hyvin täällä on oltu varuillaan aina kun Venäjä tuo joukot rajalle.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Aleksi Parkkiselle

Näyttää siltä, että uskot vieläkin siihen näihin päiviin saakka esitettyyn ajatukseen, että Venäjän ei kannata hyökätä Suomeen, koska silloin sen menetykset ovat liian suuret hyötyihin nähden eli kynnys hyökkäykselle on liian korkea. Sopii kysyä, että milloin historian valossa tarkasteltuna Neuvostoliitto tai Venäjä on murehtinut etukäteen mahdollisia miehistö-, kalusto- ja muita resurssitappioita.

Haluat jonkin riippumattoman lähteen noista ”2 tunnin armeijasta” ja niiden voimasta.

Seuraavassa kappaleessa on mukaitu pääosin Maanpuolustuskorkeakoulussa huhtikuussa 2017 julkaistua maavoimia koskevaa yliluutnantti Henry Hootinin Pro gradu- tutkielmaa.

Venäjä on uudistanut ja kehittänyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja varsinkin tällä vuosikymmenellä jatkuvasti erityisesti maavoimiaan. Merkittäviä muutoksia armeijassa ovat divisioona-rakenteesta luopuminen ja niiden korvaaminen prikaateilla, joita tätä nykyä lienee noin nelisenkymmentä. Kuhunkin prikaatiin kuuluu 3500-5000 tai jopa 7000 varusmiestä ja ammattisotilasta. Prikaati on divisioonaa joustavampi ja nopeampi liikuteltava. Prikaateilla on jatkuva korkea pysyvä taisteluvalmius eli valmius aloittaa sille käsketyt taistelutoimet ilman liikekannallepanoa. Taisteluvalmiudessa pysyvä valmius on valmiuden matalin taso. Muita taisteluvalmiuksia ovat kohotettu valmius, sodan uhka tai täysi valmius. Prikaatin taisteluvalmius muodostuu kerrallaan yhden taistelupäivystyksessä olevan pataljoonan taisteluosaston taisteluvalmiudesta. Pysyvän valmiuden prikaateille on tavoiteltu yhden tunnin liikkeellelähtövalmiutta, mutta käytännössä taisteluvalmius lienee 12-24 tuntia. Huomattava on, että esimerkiksi hyökkäyskohteen lähettyville järjestetty sotaharjoitus on jo valmiiksi taisteluvalmis, jolloin ei tarvita aikaa liikkeellelähtöön lainkaan.Näinhän tapahtui Georgian, Krimin ja Ukrainan konflikteissa. Venäjän armeijassa painotetaankin erityisesti yllätyksen hyväksikäyttöä, johon päästään pysyvillä taisteluvalmiuden joukoilla.

Suomen lähialueilla merkittävät joukkojen keskittymät ovat Murmanskissa, Karjalan kannaksella ja Pietarin ympäristössä, Baltian maiden rajoilla ja Kaliningradissa. Tarkkoja lukuja miesvahvuudesta ei ole varmoja tietoja saatavissa. Maavoimien miesvahvuus näyttäisi olevan joka tapauksessa alle 100.000, ehkä 70.000. Monipuolista lentokalustoa ja ohjuksia on runsaasti. Miesvahvuutta ja kalustoa voidaan tarvittaessa lisätä muutaman tunnin varoitusajalla. Joukoista Suomen lähialueilla löytyy tietoja netistä.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Kfor-joukoissa palvelleeena tiedän kuinka hyvin puolustusvoimat tietää joukkojen liikehdinnästä ja kuinka nopeasti ne voisivat tunkeutua maahamme. Tiedän myös sen, kuinka hyvin tai huonosti voimme puolustautua, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Sen voin sanoa, että apua tarvitaan, yksin ei pärjätä. Kuitenkin kysymys siitä, pitäisikö liittyä Natoon vai ei, on meille vaikea. Päätöksen Natoon liittymisestä teemme kuitenkin itse eikä Venäjän pelottelulla pidä antaa tähän vaikuttaa. Pitäköön Venäjä Suomea etupiirinään tai ei, mutta minusta tuntuu edelleen niin, että olemme kuitenkin enemmän ns. puskurivyöhyke ja annamme edelleen myös suojaa selkämme takana oleville naapureille. Antavatko ruotsalaiset sitten meille tiukan paikan tullen apua ja tuleeko norjalaiset myös apuun huolimatta siitä, että ovat Natomaa. Mielestäni näitäkin asioita kannattaa pohtia. Kovin on lyhyt matka joukkojen siirtämiselle idästä pohjoisen kautta pohjoisiin naapurimaihimme ja syytä on sielläkin olla huolissaan, jos kahinat itänaapurin kanssa alkaisivat. Haluaisivatko ruotsalaiset ja norjalaiset itäisen naapurin vieläkin lähemmäs omia rajojaan ja voisivatko olla huolettomina selkämme takana? Sopii epäillä ja todennäköisesti sotkisi heidätkin sotaan mukaan tavalla tai toisella, jos tällainen "murhenäytelmä" pääsisi vielä uudelleen tapahtumaan eikä historiasta ole opittu mitään.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Eniten suomalaisten NATO-haluja on laimentanut USA:n nykyinen presidentti. Hän on epäluotettava ja epäjohdonmukainen.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Todellisessa tilanteessa lasketaan hyötyjä ja panoksia (=kustannuksia). Mitä hyötyä olisi kenellekään tulla Suomen avuksi. Mitä he sillä saisivat itselleen.

Ei tullut viime kahinan aikana ketään apuun talvisodassa. Sitten löytyi kaveri ehdolla, että olemme mukana hyökkäämässa saksalaisten rinnalla. Olimme osa suurempaa opetaatiota. Meille luvattiin vaikka mitä, mutta sitten meni pieleen.

Ei nämä kuviot ole miksikään muuttuneet. Sopimuksia voidaan kirjoitella, mutta niiden toteuttaminen on toinen asia tiukassa paikassa. Olisihan sekin hyvä tietää, miksi Venäjä tänne hyökkää, jos osaltamme huolehdimme omasta puolueettomuudesta ja samalla tuemme rauhaa itärajalla.

Kun puhutaan, että Venäjä varustaa länsirajaansa, se kertoo vain siitä, että isäntämaasopukset ja muu natokiima tuottaa tulosta. Siinä vaiheessa, kun asiat alkavat kiristyä, olemme menettäneet pelin. Luulisi Ukrainan antavan aihetta ajatella.

Toimituksen poiminnat