Asko Lampikari

Kilpailu ja valinnanvapaus sotessa näennäistä

Hallituksen sote- esityksessä perustellaan laajasti kilpailun lisääntymistä ja sen siunauksellisuutta. Sen mukaan pienetkin yritykset voivat toimia terveyspalvelujen tuottajina, tasa-arvo lisääntyy, kustannukset alenevat ja laatukin voi parantua kilpailun johdosta ja palvelua tarvitsevilla on valinnanvapaus laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa. 

Sotessa perusvirhe on se, että sitä lähdettiin ajamaan ikäänkuin mitään terveydenhoitojärjestelmää ei ennestään olisi ollut olemassakaan. Silloin lähes huomiotta on jäänyt terveydenhoitojärjestelmän analysointi, sen hyvät ja huonot puolet sekä mahdollisuudet. Toinen perustuvaa laatua oleva virhe on rakentaa järjestelmä, joka lisää byrokratiaa ja organisaatioportaita sekä etäännyttää päätöksentekoa kuntalaisista. Yleismaailmallinen kehitys on ollut länsimaissa ja meilläkin vuosikymmeniä organisaatiotasojen madaltaminen, mutta hallitus toimii päinvastoin, se lisää portaita ja vaikeuttaa demokraattista päätöksentekoa. Nykyisestä sairaanhoitojärjestemästä ja sairaanhoitopiireistä olisi rakennettavissa hyvin toimiva sote uudistetuin työnjaoin ja organisatorisin järjestelyin rahoitus mukaan lukien.

Kilpailun lisääntyminen on paljolti harhaluulo. Hallituksen mukaan kaikkki terveysalan yritykset ovat samalla viivalla ja niillä on yhtälaiset mahdollisuudet osallistua kilpailuun ja tarjota palvelujaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Vain määrätyt yritykset ja yhteisöt voivat näin tehdä. Tulee käymään kuten monissa valtion yritystuissa, kuten esimerkisi konsulttipalveluissa. Ministeriön ohjauksessa lähes kaikki tavanomaiset palvelut tuotteistettiin. Valtion tukea saadakseen nämä palvelut on otettava niiltä konsulttiyrityksiltä, jotka ovat ministeriön hyväksymiä palvelun tuottajia. Muilla alan yrityksillä ei vuosiin ole ollut mitään asiaa näille markkinoille. Tämä on johtanut myös usein siihen, että virkamiehen toimesta tuputetaan yrityksille palveluja, joita ne eivät edes tarvitse. Tällainen sementoitu nykyisinkin voimassa oleva järjestelmä on epätasa-arvoinen, rajoittaa kilpailua ja uusien yrittäjien tuloa markkinoille. 

Muita kilpailun rajoituksia ovat olleet erilaiset usein hankintalain vastaiset ehdot, joita tarjouksen pyytäjät ovat asettaneet palvelun mahdolliselle tarjoajalle. Tavanomaisimpia näistä ovat olleet yrityksen koko, liikevaihto, henkilöstön määrä ja erilaiset kvaliteetit. Uusi hankintalakikaan ei paljon tuo parannusta tähän, vaikka sitä on yritettykin EU-direktiivien pohjalta, kun esimerkiksi pienet alihankintayritykset voivat ketjuttumalla tarjota palvelujaan suurina kokonaisuksina. 

Hallituksen esityksen mukaan terveysalan yritysten ja yhteisöjen tulee listautua terveyspalvelun tuottajaksi. Pelkkä listaus ei tietenkään tule riittämään, vaan listautujalle tullaan asettamaan lukuisa joukko ehtoja ennen kuin sen palveluja käyttävän palveluseteli tms. hyväksytään ja yritys voi edelleen veloittaa yhteiskuntaa palvelustaan. Käytännössä siis ministeriö määrää ketkä ja minkälaiset yritykset ja yhteisöt voivat tulla hyväksytyiksi terveyspalvelujen tuottajiksi. Tässä ei ole kuntalaisilla eikä tuskin maakunnallakaan mitään sanan sijaa. Pienyrityksellä on hyvin pienet mahdollisuudet päästä terveyspalvelujen tuottajaksi, vaikka se olisi miten pätevä hyvänsä. Suuret ja keskisuuret yritykset tulevat kahmimaan terveysalan markkinoista valtaosan. Järjestelmä ohjaa asiakasvirrat pääasiassa suurille terveysalan yrityksille. Se luo edellytykset myös suosikkijärjestelmälle ja jopa korruptiolle. 

Terveyspalveluja tarvitsevan valinnanvapaus on hyvin rajoitettu. Hän ei voi valita haluamaansa palvelun tuottajaa, vaikka se olisi hänen miestään paras mahdollinen, jos tuottajaa ei ole hyväksytty palvelun tuottajaksi eikä hän välttämättä ole yrittänytkään sellaiseksi edes hakea työlääksi koetun byrokratian tai muun syyn takia. Hieman kärjistäen voi sanoa, että virkamies valitsee puolestasi sen tahon, joka saa sinua hoitaa. Kaavaillussa valinnanvapaudessa on suorastaan hullunkurisiakin piirteitä. Palvelun tarvitsijan on sitouduttava ehdotuksen mukaan vuodeksi kerrallaan jonkun peruspalvelun tuottajan asiakkaaksi. Eihän tällainen ole valinnanvapautta, vaan pakkoa, jos tuottajaa ei voi edes vaihtaa perustellusta syystä. Hilpeyttä herättää myös ajatus, jonka mukaan terveyspalvelun käyttäjän olisi budjetoitava palvelujensa käyttö. Hänen olisi siis päätettävä miten hän tulee vastaisuudessa sairastelemaan, tarvitsemaan lääkkeitä ja mahdollista muuta hoitoa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat