*

Asko Lampikari

Palkkojen alentamisen vahingollisuus

Suomen Yrittäjåt ja EK ajavat voimalla paikallista palkkojen ja työehtojen sopimista. Tämä on yrittäjien mielestä hyvä asia, jota työntekijäjärjestöt eivät varauksitta kannata. Jokaisella asialla on hyvät ja huonot puolensa. Sopiminen paikallistasolla toisi joustoa työpaikoille ja sopeuttaisi palkkoja ja työehtoja markkinoiden muutoksiin. Työnantajat ja valtiovalta ovat pitäneet tätä vain yksinomaan hyvänä asiana. Negatiivisiin puoliin on kiinnitetty vain vähän huomiota, jos ollenkaan.

Paikallistasolla työnantaja on työntekijöitä vahvemmassa neuvotteluasemassa. Käytännössä tämä merkitsisi melko lyhyellä aikavälillä työehtojen ja palkkojen heikennyksiä hyvin monilla työpaikoilla, vaikka sopiminen edellyttääkin molempien osapuolten hyväksyntää. Yleissitovuuden poistaminen ja minimipalkkasäännösten puuttuminen voimistaisi vain tätä kehitystä.

Kansantalouden kannalta tällaisella kehityksellä voisi olla hyvin vakavat seuraukset. Suomen viennin huono kilpailukykyky johtuu pääosin siitä, että meillä ei ole kehitetty uusia ja laadullisesti entistä parempia tuotteita. Liian korkeiden palkkojen taakse on helppo mennä sen siijaan, että etsittäisiin muita itsestä johtuvia syitä huonoon kilpailukykyyn. Palkkojen alentaminen ja jopa uusien kikyjen toteuttaminen olisi erittäin vahingollista viennin ja koko kansantalouden kannalta. Niiden vaatiminen on jo johtanut ja johtaisi edelleen siihen virheelliseen uskomukseen ja resurssien väärään suuntaamiseen, jonka mukaan liian korkea palkkataso on syy viennin ja kansantalouden huonoon tilaan. Seurauksena olisi viennin kilpailukyvyn heikkeneminen entisestään, kun päähuomio kiinnittyisi vain palkkoihin ja hintoihin muiden kuilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden sijasta. On tietysti selvää, että jos hintoja alennetaan roimasti, niin tuotteet käyvät kyllä kaupaksi, mutta pelkästään palkkakustannusten alentamisen avulla se ei ole mahdollista.

Parhaassa tapauksessa viennin kitulias elpyminen ja hidas tai olematon talouskasvu lisäisi entisestään työttömyyttä ja vähentäisi työllisyyttä. Palkkojen alentaminen merkitsisi kannustinloukkujen kasvattamista, koska sosiaaliset edut tulisivat pitkän aikaa suhteellisesti edullisemmiksi kuin palkkatyö. Työmarkkinoilla syntyisi rauhattomuuksia. Lisäleikkausten vaatijat saisivat tuulta purjeisiinsa, kun valtion talouden tulot eivät enenevässä määrässä riittäisi menoihin.

Objektiivisesti arvioiden jopa täysin päinvastainen talouspolitiikka nykyiseen verrattuna on perusteltavissa.

Suomen kansantalouden on todettu moneen kertaan pyörivän pääosin kotimaisen kulutuskysynnän varassa. Kun suuretkaan vientihintojen alennukset ainakaan lyhyellä aikavälillä eivät merkittävästi lisää vientiä, käytettävissä olevien tulojen kasvattaminen palkankorotuksilla olisi perusteltua kotimaisen kulutuskysynnän ja työllisyyden parantamiseksi. Tämä tasapainottaisi valtion taloutta ja antaisi mahdollisuuksia myös investoinneille tuotekehitykseen, entistä parempien vientituotteiden kehittämiseen ja viennin kasvattamiseen sekä siten talouskasvun aikaansaamiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat