Monitoimihävittäjien korvaaminen osin ohjus lennokeilla
Valtioneuvoston puolustusselonteko hyväksyttiin eduskunnassa 16.2.2017. Siinä todetaan muun muassa, että Hornet-kaluston suunniteltu elinjakso päättyy vuosina 2025-2030. Hornetit korvattaisiin vuodesta 2025 alkaen suorituskykyisillä monitoimihävittäjillä. Hankintapäätös selonteon mukaan tehdään 2020-luvun alussa. Hankinnan kustannusarvio on 7-10 miljardia euroa.
Hornet-kaluston suorituskykyä ei voida korvata ilmatorjunnalla eikä käytössä tai suunnitteilla olevilla miehittämättömillä ilma-aluksilla, jotka kattavat vain osan Hornet-kaluston suorituskyvystä, todetaan selonteossa. Maallikonkin näkökulmasta näyttää aika selvältä, että selonteon toteamus pitää paikkansa myös toisinpäin. Hankittavilla monitoimihävittäjillä ei voida korvata miehittämättömiä, esimerkiksi ohjuksin varustettuja lennokkeja, jotka jo nyt ovat varsin kehittyneitä ja joita edelleen kehitetään ympäri maailmaa. Lehtitietojen mukaan Yhdysvalloissa on esimerkiksi kehitetty ohjus lennokki, jonka nopeus on 25.000 kilometriä tunnissa.
Aseteknologian nopeaa kehittymistä ja edellistä taustaa vasten on kysyttävä, että onko pelkästään monitoimihävittäjien hankinta osin jo ajastaan jäjessä ja liian yksipuolista? Eikö osa hankinnoista olisi suunnattava ohjus lennokkeihin, jotka kykenevät niin torjuntaan kuin ainakin osin monitoimihävittäjienkin tehtäviin jopa näitä paremmin ja suorituskykyisemmin?
Suomella on riittävästi osaamista ja kykyä kehittää ja rakentaa itse miehittämättömiä ohjus lennokkeja ohjuksineen ja ohjausjärjestelmineen. Yhden ohjusyksikön hinta olisi vain murto-osa monitoimihävittäjän hinnasta. Yhdellä miljardilla saataisiin enemmän ohjus lennokkeja kuin koko suunnitellulla monitoimihävittäjien hankinnalla.
Sotilaallisen suorituskyvyn lisääntyminen, innovatiivisten resurssien ja osaamisen hyväksikäyttö ja työllisyysnäkökohdat puoltavat ohjus lennokkihankeen toteuttamista kotimaisin voimin osana monitoimihävittäjien hankintaa.
”Suomella on riittävästi osaamista ja kykyä kehittää ja rakentaa itse miehittämättömiä ohjus lennokkeja ohjuksineen ja ohjausjärjestelmineen. Yhden ohjusyksikön hinta olisi vain murto-osa monitoimihävittäjän hinnasta. Yhdellä miljardilla saataisiin enemmän ohjus lennokkeja kuin koko suunnitellulla monitoimihävittäjien hankinnalla.”
Kiitettävän kekseliästä propellihattuisuutta, mutta siinä on vain kaksi pientä varjopuolta: 1) nollapisteestä aloittaen tuollaista järjestelmää ei saada teknisesti toimivaksi Suomen resursseilla ainakaan lähimpään 20 vuoteen 2) kustannuslaskenta heittää, ja pahemman kerran.
Mutta jonkun Pelle Peloton -palkinnon väärti tuo idea varmaankin on.
Ilmoita asiaton viesti
Idea on ilman muuta hyvä; kannattaisi (yhdessä ruotsalaisten kanssa) tehdä edes esiselvitys mahdollisuuksista ja kustannuksista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos maininnastasi kiitettävästä propellihattuisuudestani ja mielipiteestäsi, jonka mukaan ideani on Pelle Peloton- palkinnon väärti. Suomi tarvitsee esittämiäni tapaisia Pelle Peloton- ideoita kaikilla toimialoilla. Nykyinen innovaatiojärjestelmä jättää jokseenkin huomiotta innovaattorit, joita on enemmän muualla kuin siellä, missä innovaatiojärjestelmämme niitä tukee.
Ymmärrän ja tiedän ehkä jotakin keksinnöllisyydestä ja keksinnöistä. Olen itse tehnyt useita keksintöjä, jotka ovat saaneet patentin. Ensimmäisestä sittemmin patentin saaneesta keksinnöstäni insinöörit ja asiantuntijat sanoivat, että keksintööni sisältyvät ratkaisut ovat teknisesti täysin mahdottomia toteuttaa. Kuitenkin ne olivat toteutettavissa. En tiedä kuinka paljon sinulla on patentin arvoisia hyväksyttyjä keksintöjä.
Periaatteena ja lähtökohtana olen aina pitänyt sitä, että kaikkia voidaan kehittää ja keksiä uusia ratkaisuja, kunhan ne eivät riko luonnonlakeja vastaan. Mielikuvitus on kaiken luovan ajattelun ja keksinnöllisyyden perusta. Näistä olen luennoinutkin vähintään sadoille ellei tuhansille yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville. Lausuntojesi perusteella näyttäisi siltä, että sinulla on paljonkin kokemusta keksinnöllisyydestä ja keksinnöistä.
Näytät tietävän, että esittämääni järjestelmää ei teknisesti saada toimivaksi Suomen resursseilla ainakaan lähimpään 20 vuoteen. En tiedä kommentoijan valmiuksia arvioida pätevästi tätä asiaa, mutta epäilen vahvasti tätä. En myöskään minä voi olla 100- prosenttisen varma, että järjestelmä saadaan toimivaksi nopeassa aikataulussa. Olen kuitenkin varma, että monin verroin lyhemmässä kuin 20-vuoden aikataulussa. Tekniset ratkaisut ovat siihen jo olemassa. Miehittämättömiä ohjus lennokkeja on myös jo olemassa ja käytössä monilla valtioilla, esimerkiksi USA:lla muiden muassa tunnettu RQ-1A/B Predator- lennokki. Vanhaa sanontaa käyttääkseni pyörää ei tarvitse uudelleen keksiä. Keksinnöissä ja tuotekehityksessä yleensäkin kysymys on aina, että kuinka kauan kehitystyö kestää ja mitä se maksaa.
Suomi ei lähde miltään 0-tasolta, vaan jo nyt puolustusvoimilla on käytössään lennokkeja, jotka kykenevät tiedustelutoimintaan, valvovat valtakunnan rajoja ja tulevat korvaamaan käytöstä poistettuja maamiinoja. Esitykseni ei tarkoita myöskään sitä, että kaikki tekniset ratkaisut alusta alkaen kehitetään itse, vaan niitä voidaan ostaa myös muualta. Tarkoittamiani lennokkejakin voidaan ostaa myös tarvittaessa jo muualta, jos vain niitä valmistavat maat suostuvat niitä myymään.
On huomion arvoista, että kiinalainen miehittämättömiä UAV-lennokkeja (Unmanned Aerial Vehicle) valmistava PowerVision on avannut tutkimus- ja tuotekehitysyksikön Tampereelle.
Mielestäsi kustannuslaskentani heittää pahemman kerran. Näyttää taaskin siltä, että sinulla on kustannuslaskenta hyvin hallussa. En tietenkään ole tehnyt mitään kustannuslaskelmia ohjus lennokkien valmistuskustannuksista. Se olisi erittäin suuri työ, johon ei rahkeeni riittäisi eikä siihen ole minulla mitään tarvettakaan. Olen hinta-arviossani tukeutunut julkisuudessa esiintyneisiin tietoihin. Niiden mukaan esimerkiksi aiemmin mainitsemani Predator-lennokki maksaa muutamia miljoonia dollareita, joidenkin lähteiden mukaan noin 4 miljoonaa dollaria. Yhden F-22-hävittäjän hinnalla saa kymmenittäin Predatoreita.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että nykyisin ja lähivuosina tulevaisuudessa huippunopeiden ohjus ja pommi lennokkien kehitys on kuuma aihe, johon Suomenkin on pakko reagoida monitoimihävittäjien rinnalla joko niitä hankkien muualta tai toivon mukaan itse niitä rakentaen varman saannin ja huollon takaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikella kunnioituksella kirjoittajan kekseliäisyyttä ja patentteja kohtaan: pidän ehdotusta epärealistisena keskusteltaessa 2020-luvulla tarvittavasta Hornet -monitoimihävittäjien seuraajasta. Kenties teknologian kehitys etenee niin, että sitä seuraavien asejärjestelmien sukupolven osalta ohjuksia ampuvaa lennokkia voidaan joskus tulevaisuudessa mahdollisesti harkita varteenotettavana vaihtoehtona.
Miksi väitän, että järjestelmää ei teknisesti saataisi toimivaksi Suomen resursseilla ainakaan lähimpiin 20 vuoteen?
Suomen ilmailuteollisuuden tähän saakka pisimmälle kehitetty kotimaassa suunniteltu tuote on tietääkseni Valmet Redigo -koulukone / yhteyskone, josta ei tullutkaan toivottua kaupallista menestystä parhaistakaan vientiponnisteluista huolimatta. Siitä on vielä hyvin pitkä matka sille lentotekniselle vaativuustasolle, jolle mm. Israel ehti päästä Lavi-suihkuhävittäjänsä kanssa, joutuen kuitenkin sittemmin luopumaan leikistä kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Kaikki Suomen tähän saakka käyttämät sotilaslennokit ja ohjukset ovat tuontitavaraa. Kotimaisen suunnittelun ja tuotannon osalta olemme lähes nollapisteessä, joitakin kokeiluja lukuun ottamatta.
Ruotsi on hämmästyttävästi kyennyt seuraamaan kansainvälisen lentoteknisen kehityksen kärkeä, vaikka JAS 39 Gripen E/F NG monitoimihävittäjä ei sentään ole sekään viidennen sukupolven hävittäjä. Suomen Valmet Redigosta on todella pitkä lentotekninen loikka myös Gripenin uusimman version tasolle, eikä sen etumatkan kiinni kuromiseen riitä 20 vuotta aikaa eikä Suomen kansantalous. SAABilla on jo takanaan määrätietoista yhtäjaksoista panostamista sotilasilmailuun toisen maailmansodan ajoista lähtien, siihen on vuosikymmenten saatossa uhrattu valtavasti varoja sekä myös koelentäjien ihmishenkiä.
Ei kansainvälinen huipputaso sotilaslentokoneiden tuotannossa tule ilmaiseksi, ja esimerkiksi resursseiltaan aivan toisenlainen ydinasevaltio ja oman satelliittinsakin laukaissut alueellinen suurvalta Intia ei ole yrityksistään ja edistyneistä yhteistyökumppaneistaan huolimatta yltänyt Ruotsin tämänhetkiselle tasolle oman hävittäjälentokoneen suunnittelussa ja tuotannossa.
Sellaista lentokoneessa kulkevaa tietokonetta ei tähän päivään mennessä ole tiettävästi onnistuttu valmistamaan koko maailmassa, joka pystyisi lentämään ilmataisteluun ohjuksin kykenevää lentolaitetta ja käyttämään sen sensori- ja asejärjestelmiä saman veroisesti kuin työnsä osaava hävittäjälentäjä.
Predator-lennokki käyttää toki ohjuksia ilmasta maahan, mutta sen maalit eivät liiku kolmessa ulottuvuudessa samanlaisilla nopeuksilla ja kiihtyvyyksillä kuin ilmataistelun osapuolet. Predator ei myöskään ole käyttökelpoinen maamaaleja vastaan ilman ehdotonta ilmaherruutta ja tehokkaan ilmatorjunnan puuttumista vastapuolelta.
Kymmenienkään Predatorien hinta ei vielä ole sama kuin järjestelmän kokonaiskustannukset, joihin on lisättävä mm. riittävä määrä tehokkaita viestintäsatelliitteja maata kiertävillä radoillaan kaksisuuntaista häirintää sietävää tiedonsiirtoa varten, johtokeskus maalien tunnistamiseksi ja aseiden käyttämiseksi, kaikki maalaitteisto lennokkien ilmaan lähettämistä ja huoltoa varten jne. Kehittämis-, tuotanto- ja ylläpitokustannusten osalta puhutaan jo summista, joihin verrattuna Suomen valtionbudjetit ovat pikkurahaa. Vaikka käyttäisimme sotilasmenoihin suhteellisesti saman osuuden kansantaloudestamme kuin Pohjois-Korea, vyön kiristyksistäkin huolimatta kassakirstujen pohjat paistaisivat kauan ennen kuin kotimainen Predatoriin verrattava järjestelmä pystyisi mihinkään.
Suomi tarvitsee monitoimihävittäjän sekä ensisijaisesti ilmapuolustuksen että toissijaisesti ilmasta maahan -suorituskyvyn tarpeisiin, joten mikään Predator tai siihen rinnastettava asejärjestelmä ei edes riittäisi siihen, mitä HX-hankkeella haetaan.
Jos hävittäjälentokoneen korvaava ohjuslennokki olisi toteutettavissa nykytekniikalla kustannustehokkaasti, Yhdysvalloilla olisi sellainen jo nyt operatiivisessa käytössä. Tietääkseni sellaista ei ole missään koko maailmassa, edes koekäytössä. Eikä vika toki ole sinänsä innovatiivisessa ideassa, vaan siinä, että se on liian vaikea toteutettavaksi edes supervallan budjeteilla ja koulutettujen aivojen kapasiteetilla. Se voi toki tulla mahdolliseksi vuosien päästä tulevaisuudessa, mutta tässä vaiheessa sillä voi vain spekuloida kuten miehitetyillä Mars-lennoilla.
On tietenkin kovin hienoa ja rohkeata kuvitella, että Suomella olisi teknologiset ja tuotannolliset valmiudet korkeammalla tasolla kuin Yhdysvalloilla. Kuinka realistista se on, onkin sitten kokonaan toinen asia…
Ilmoita asiaton viesti
Vastoin näkemystäsi miehittämättömien erilaisin asejärjestelmin, myös ohjuksin ja jopa pommein varustettujen lennokkien hankinta monitoimihävittäjien lisäksi ja rinnan on realistista. Se on jopa välttämätöntä osana riittävän puolustusvoimien suorituskyvyn saavuttamiseksi.
Puolustusministeriön esiselvityksessä todetaan, että monitoimihävittäjiä ei voida korvata kokonaan miehittämättömillä lennokeilla, mutta että monitoimihävittäjien ja miehittämättömien lennokkien yhteistyön kehittäminen avaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia. Tästä ilmenee kiistattomasti, että lennokeilla voidaan osaksi korvata monitoimihävittäjiä, minkä olen kirjoituksessani myös todennut. Hävittäjien valmistajille lähtevään tietopyyntöön sisältyy aivan ilmeisesti myös miehittämättömät lennokit asejärjestelmineen, joskin tietopyyntö on salainen.
Perustelet kantaasi muiden muassa sillä, että kotimaassa suunnitellusta Valmet Redigo-koulukoneesta on hyvin pitkä matka sille lentotekniselle vaativuustasolle, jolle Israel pääsi suihkuhävittäjänsä kanssa ja jolle Ruotsi on päässyt Giripenin uusimmassa versiossa. Intiakaan ei ole päässyt Ruotsin tasolle hävittälentokoneensa kehittämisessä. Etumatkan kiinni kuromiseen ei mielestäsi riitä 20 vuotta eikä Suomen kansantalous. Vertailusi ei ole relevantti.
Monitoimihävittäjä ei ole lennokki ja päinvastoin. Ominaisuudet, vaatimukset, suorituskyvyt ja käyttötarkoitukset poikkeavat toisistaan. Suomi on aivan toisenlaisella teknologian tasolla Redigon ajoista. Suomi ei lähde miltään 0-tasolta, kuten väität. Suomessa on lähes sata aseteollisuusalan yritystä. Lukuisissa muissa yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa on huipputeknologista osaamista, jota tarvitaan ja jota voidaan kehittää ja soveltaa lennokkien valmistuksessa. Esimerkiksi Kemijärvellä ranskalaiseen konserniin kuuluva yritys kehittää salassa miehittämättömiä tiedustelulennokkeja ranskalaisille. Sieltäkin varmasti tarttuu jotakin hihaan, jota voidaan mahdollisesti hyödyntää omassa mahdollisessa lennokkien valmistuksessa.
Huippumodernin teknlogian käyttöönotto ei vaadi kymmeniä vuosia, vaan tapahtuu melko lyhyessä ajassa kiihtyvällä nopeudella entisaikoihin verrattuna. Esimerkkejä tästä löytyy vaikka kuinka paljon. Modernien autojen valmistuksen aloittamiseen Uusikaupungissa ei mennyt kuin parisen vuotta yrityksen perustamisesta eikä kymmeniä vuosia autojen siihen astisesta kehityskaaresta. Nokian matkapuhelinten valmistuksen aloittaminen olkoon toisena esimerkkinä, kun mitään esikuvia ei sitä ennen ollut edes olemassa. Näiden yritysten merkitys Suomen kansantaloudelle ja hyvinvoinnille on ollut merkittävä.
En minä ja tuskin kukaan muukaan ole esittänyt, että taistelulennokkeja käytettäisiin ilmataistelussa hävittäjien veroisesti tai edes sinne päinkään tulevaisuudessakaan. Siihen lennokit eivät sovellu eikä niitä siihen ole ainakaan toistaiseksi tarkoitettukaan. Taistelulennokkia ei ole tarpeen kehittää hävittäjäksi, koska hävittäjä on jo olemassa. Yhdysvalloissa on kehitelty lennokkia, joka voi saavuttaa noin kymmenkertaisen nopeuden hävittäjän maksiminopeuteen verrattuna ja joka on vaikea torjuttava mm. tarvittaessa mutkittelevan lentoratansa vuoksi. Kommenttisi hävittäjän korvaavasta ohjuslennokista on tarpeeton.
Sodankäynnin tulevaisuus on jo nyt täällä. Sitä edustavat muiden muassa miehittämättömät, tavallisesti tiedusteluun, mutta myös hyökkäyksiin tarkoitetut miehittämättömät lennokit. Yhdysvalloilla on tuhansia miehittämättömiä lennokkeja. Viimeisin versio Predaattorista on The Reaper. Se voi kantaa 15 kertaa enemmän pommeja kuin Predator ja enintään 14 Hellfire-ohjusta ja lentää lähes 500 kilometrin tuntinopeudella. Miehittämättömiä lennokkeja on kaiken kokoisia ja eri tarkoitusta varten.Yhdysvallat käyttää raskaita lennokkeja Afganistanissa ja Pakistanissa. Suomen maavoimilla on jo käytössään myös lennokkeja.
On täysin selvää, että Suomenkin olisi hankittava tavalla taikka toisella eri tarkoituksiin ja erilaisin ominaisuuksin ja suorituskyvyin varustettuja miehittämättömiä lennokkeja osana riittävän puolustuskykynsä turvaamiseksi. Kysymykseen tulee täysin oma valmistus, lisenssivalmistus kokonaan tai/ja osaksi, kokoonpano ulkomaisen toimittajan kanssa tehtävän yhteistyö- ja toimitussopimuksen perusteella tai kokonaan ostohankinta. Todettakoon, että Yhdysvallat on nyt tietojen mukaan valmis myymään miehittämättömiä lennokkeja myös muille maille. On syytä myös todeta, että miehittämättömien lennokkien ohella Suomi tarvitsee mielestäni myös tehokkaan taistelulennokkien torjuntajärjestelmän nopemmalla aikataululla kuin 10 vuoden sisällä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ei kannata hötkyillä. Kuten kirjoittaja toteaa, niin lennetään vielä vähintään 10 vuotta. Siinä ajassa korvaavat ratkaisut voivat olla huomattavasti halvempia. Hornetteja voitanee vuokrata maailmalta, jos omien elinikä loppuu. Nyt kannattaa harkita eikä hötkyillä. Aikaa on.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä ehdotuksia kannattaa aina tutkia. Itse olen vähän samalla linjalla siinä että Suomen pitäisi enemmän panostaa keksintöihin ja tuotekehittelyyn.
Suomesta todennäköisesti löytyy osaamista keksiä ihan uusiakin juttuja, kuten esimerkiksi kiväärin, tykin tai raketin älyammuksia, ilma- tai merimaalitorjuntaohjuksia, miinoja, jokamiehen panssarintorjuntavälineitä, joilla voi ampua myös helikoptereita, näkymättömyyttä aiheuttavia peitteitä, maaleja ja vaatteita jne. Raketinheittimien tai raskaiden kranaaatinheittimien ammuksista voisi surutta tehdä merialueelle sopivasti rypäletyyppisiä, joilla upotetaan isoja ja nopeita aluksia laajalla alueella. Kun ammukset räjähtävät kosketuksesta tai lähellä pintaa, mitään eettisiä ongelmiakaan ei pitäisi tulla. Jos tulee tiukka paikka, niitä voisi käyttää maa-alueilla panssaroituja ajoneuvoja vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, pitäisi todella miettiä ”Miten kohdata/tuhota (moni)kymmenkertainen hävittäjälaivue?”, eikä vain ostaa uusia leluja, koska ”naapurin Jaskallakin on”.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä näkökohtia. Aseteknologia ehtii kehittyä ennen kuin Hornetit poistuvat käytöstä. Suunta näyttää jatkuvan kohti miehittämättömiä lentoaluksia. Sikäli on mahdollista, että lennokeilla ja ohjuksilla voisi korvata osan hävittäjätarpeesta. Niiden heikkoutena taitaa kuitenkin olla etäohjausjärjestelmän haavoittuvuus. Teknologista osaamista voi myös hankkia niiltä osin kuin on tarvetta. Lisäksi huomattava että EU:n puitteissa pyritään koko ajan kehittämään aseteollista yhteistyötä.
Ilmoita asiaton viesti