Anne Bernerin keksintö Nobelin arvoinen

Anne Bernerin mukaan hänen esittelemänsä liikenneväylähanke on suurin keksintö sitten auton keksimisen. Tämä rahasammon keksintö ansaitsisi Nobelin palkinnon, niin loistava se on. Suunnitelman mukaan kustannukset eivät nouse, vaikka kuluttajien ja väyläyhtiön väliin tulisi uusia toimijoita todennäköisesti tuhansia ja satamäärin kymmeniä yhtiöitä, jotka ottavat oman siivunsa autoilijoiden maksamista tuotoista. Väyläyhtiö lisäisi liikkumisen kustannuksia ja yhteiskunnassa alati kasvavaa byrokratiaa päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta.

Väyläyhtiö ratkaisisi muka tiestön korjausvelan ja rahoituksen ongelmat. Väylästön korjauksiin, rakentamiseen ja ylläpitoon voidaan nytkin käyttää vuodessa vaikka kahdeksan miljardia euroa liikenteen tuotoista, jos vain halutaan ja jos niitä ei käytettäisi pääasiassa muiden budjetin menojen katteeksi. Tosiasiallinen ongelma on tässä käytännössä eikä väyläyhtiön korvamerkittävissä rahoissa. Täysin huomiotta on jätetty myös se, kun valtio joutuisi ottamaan lisävelkaa kattaakseen budjettimenoja, jotka nykyisin katetaan liikenneväylien käyttäjiltä kerättävillä veroilla.

Väyläyhtiö olisi valtionyhtiö, jota varten olisi luotava kokonaan uusi nykyisestä lainlainsäädännöstä poikkeava laki. Sillä ei näyttäisi olevan merkitystä, vaikka tämän jälkeen meillä olisi eriarvoisia kahdenlaisia valtion enemmistöyhtiöitä ja lisäksi muita osakeyhtiöitä. Valtion omistajaohjauksessa olevia valtionyhtöitä on keskeisillä yhteiskunnan kannalta tärkeillä toimialoilla. Ne ovat saaneet toimia melko omavaltaisesti. Yhtenä esimerkkinä Fortum, joka jakoi johdolle satoja miljoonia euroja ja myi sähköverkkonsa saaden niistä rahaa miljarditolkulla synnyttäen samalla kuluttajia häikäilemättä rahastavan Carunan. Valtio ei ole ohjannut Fortumia jakamaan voittovarojaan, joita se voisi käyttää kotimaisiin investointeihin talouden elvyttämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Fortum sijoittaa varojaan mieluiten riskipitoisiin Venäjän hankkeisiin ja muualle ulkomaille. Näinhän kävisi väyläyhtiönkin kohdalla. Se sijoittaisi varojaan ja päättäisi niistä melkein miten tahtoisi.

Väyläyhtiö asettaisi maakunnat ja autoilijatkin perustuslain vastaisesti eriarvoiseen asemaan lisäten siten ennestäänkin kasvavaa eriarvoistumiskehitystä yhteiskunnassa.

Anne Bernerin esittämää väyläyhtiötä ei tarvita muutaman ”keksinnössä” kannatettavankin asian, kuten autoveron poistamiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, vaan ne voidaan toteuttaa nykyisissä puitteissa aiheuttamatta Sote- sotkua jopa vielä pahempaakin sotkua.

askolampikari
Kirkkonummi

Ekonomisti
Liikkeenjohdon konsultti
Toiminut myös Oulun ja Helsingin yliopiston tuntiopettajana
Professori Jouko Paunion rahapoliittinen lisensiaattiseminaari
Kapteeni reservissä
Oik.yo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu