Asko Lampikari

EU:n pakolaispolitiikka umpikujassa

EU ei ole kyennyt ratkaisemaan pakolaiskysymystä. Se uhkaa jo  hajottaa koko EU:n. Raja-aitoja pystytetään monien maiden rajoille pakolaisvirtojen maahantulon estämiseksi. Etunenässä niin sanotut Visegrad- ryhmän maat, joihin kuuluvat Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari. Varsinkin nämä maat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisesti ja monet muutkin maat rakentelevat erilaisia esteitä pakolaisten maahantulon estämiseksi tai rajoittamiseksi.  Suomi ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus. Schengen-sopimus on pian muisto vain.

EU:n kyvyttömättömyyttä ja yhtteistyön puutetta osoittaa myös se, että jäsenmaat eivät ole saaneet sovittua edes sitä, jos ei oikein liene yritettykään, että mitkä maat ja alueet ovat niin sanottuja turvallisia maita ja alueita, johin turvapaikanhakijoita voidaan palauttaa.

Hämmästyttävä ja EU:n yhtenäisyyttä ja olemassaoloa vahingoittava ja uhkaava esitys on 250.000 euron rankaisumaksu turvapaikan hakijaa kohti maille, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta heille jakokriteereiden mukaan määräytyvää turvapaikanhakijoiden määrää. Mikään maa tuskin suostuu maksamaan tämän suuruista  summaa, jos tällainen rankaisumaksu määrätään. Maksun pidättäminen taas  kyseiselle maalle tulevista EU:n maksuista lisäisi halua erota koko EU:sta. EU:ssa korostetaan jatkuvasti innovatiivisuuden merkitystä kilpailukyvylle ja talouskasvulle. Rankaisumaksussa innovatiivisuus ja harkintakyky on valovuosien päässä. Maksu voisi olla esimerkiksi 30.000 euroa ja se maksettaisiin puolestaan niille maille, jotka ottavat enemmän turvapaikanhakijoita, kuin mitä heidän jakokriteereiden  mukaan kuuluisi ottaa. Maksu voisi määräytyä jopa ”markkinaehtoisesti.” Jossakin on sellainen hinta, että tuvapaikanhakijoista kieltäytyville maille olisi edullista ottaa turvapaikanhakijoita ainakin jokin määrä mieluummin kuin maksaa rankaisumaksuja. Jotkut maat taas haluaisivat ottaa yli kiintiön turvapaikanhakijoita, koska se olisi heidän mielestään heidän etujensa mukaista ja kenties myös taloudellisesti kannattavaa. Tasapainotila saavutettaisiin hintatasolla, jossa kaikki turvapaikkaan oikeutetut turvapaikanhakijat saisivat turvapaikan eikä mitään raja-aitoja tarvittaisi, jos lisäksi täsmennettäisiin ja sovittaisiin yhteiset minimiehdot turvapaikanhakijoille niin, etteivät jotkut maat saisi kilpailuetua turvapaikanhakijoihin kohdistettavilla erilaisilla toimenpiteillä.   

Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla ylikuormitettu Kreikka voisi kiintiönsä ylittävistä turvapaikanhakijoista saatavilla maksuilla lyhentää velkojaan, jos todelliset kustannukset jäisivät saatavia maksuja pienemmiksi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

En ole erikseen maininnut, mutta raha on se keino, jolla vastuu pakolaisista voidaan jakaa kaikkien EU-maiden kesken. Pakottaminen turvapaikanhakijoiden ottamiseen jakokriteerin mukaisesti ei tule onnistumaan eikä täysin kohtuutonta rankaisumaksua tulla hyväksymään eikä maksamaan. Suomen vapaaehtoisuuteen perustuva kanta on myös kestämätön eikä sillä vastuun jakamista pakolaisista tasapuolisesti EU-maiden kesken ratkaista.

Toimituksen poiminnat