Asko Lampikari

Verotukseen tarvitaan rakennemuutos

Hallitus on julistanut moneen kertaan, ettei verotus saa nousta. Verojen korottaminen ei kuulu keinovalikoimaan valtion budjetin alijäämän paikkaamiseksi. Kansalaisen kannalta eroa ei ole paljon sillä, kerätäänkö tuloja verojen vai muiden maksujen muodossa. Kansalaiselle ratkaisevaa on käteen jäävä käytettävissä oleva tulo. Nyt monia erilaisia maksuja on korotettu jopa kymmenillä prosenteilla, jolloin käytettävissä olevat tulot ovat pienentyneet olennaisesti. Siksi puheet verojen korotuksista pidättäytymisestä ovat tosiasiallisen tilanteen sivuuttamista.

Erilaisten maksujen korotukset ja leikkaukset kohtelevat eri väestöryhmiä hyvin eri tavalla ja epätasa-arvoisesti. Siksi verotus on erilaisten maksujen sijasta monesti  paljon parempi  vaihtoehto.

Nykyiseen verotukseen olisi tehtävä rakenteellinen muutos kustannuskilpailukyvyn, talouskasvun ja työllisyyden parantamiseksi ilman, että kokonaisveroaste kovin paljon muuttuu. Painopistettä verotuksessa olisi siirrettävä tuloverotuksesta kulutusverojen puolelle. Tuloverojen alentaminen kannustaisi työntekoon, alentaisi työvoimakustannuksia, parantaisi viennin kustannus- ja hintakilpailukykyä ja työllisyyttä sekä edistäisi talouskasvua. Tuloverotuksen ollessa kireää, tulonsaajan verojen ja muiden pakollisten maksujen jälkeen ei tarvitse miettiä, että mihin rahansa käyttää, kun ne eivät tahdo riittää edes jokapäiväiseen elämiseen. Itsenäinen päätäntävalta ja taloudellinen demokratia tästä on kaukana, kun valtio päättää menoista jokaisen puolesta eikä siihen ole vastaan sanomista.

Yleisen 24 %:n arvonlisäverokannan nostaminen kahdella prosenttiyksiköllä lisäisi valtion verotuloja noin 1,2 miljardilla eurolla vuositasolla. Tätä alemmat arvonlisäverokannat voitaisiin jättää nykyiselleen, kuten esimerkiksi elintarvikkeet ja rehuaineet. Tuloveroja voitaisiin alentaa vastaavasti noin 1,2 miljardilla eurolla kuitenkin enemmän alimmissa tuloveroluokissa kuin ylemmissä. Hyvätuloiset maksaisivat hieman nykyistä enemmän veroja yhteensä. Vähätuloisten käytettävissä olevat tulot lisääntyisivät olennaisesti enemmän kuin, mitä arvonlisäverojen korotus niitä vähentää. Alimmissa tuloluokissa verojen alennus lisää kysyntää enemmän kuin arvonlisäverojen korotus sitä vähentää. Arvonlisäverojen korottaminen ei paljon vähennä varakkaan väestönosan tavaroiden ja palvelujen kysyntää ja kulutusta. Verotuksen  rakennemuutoksen ohella talouskasvua olisi tuettava myös muilla toimilla. 

Näitä muita toimia olisivat muiden muassa maltilliset usean vuoden palkkaratkaisut.

SAK:n esityksen mukaan palkankorotusten yläraja määräytyisi vientialojen mukaan. Tätä myös EK on ajanut. Vientialojen määrittely ei ole aivan ongelmatonta. Korotusten määräytyminen esitysten mukaan on kuitenkin vain hieman paranneltu versio niin sanotusta aiemmasta solidaarisesta palkkapolitiikasta, jossa kaikille halutaan jokseenkin yhtä suuret korotukset toimialasta ja yrityksestä riippumatta.

Palkankorotusten tulisi perustua asianomaisen toimialan ja sen yritysten tuottavuuden kehitykseen ja kannattavuuteen. Hyväkään tuottavuuden kehitys ei vielä takaa yrityksen palkanmaksukykyä. On virhe kuvitella, että tuottavuuden kehityksen  mukaisia palkankorotuksia voidaan ilman muuta tehdä yrityksen taloudellisesta asemasta ja kannattavuudesta riippumatta.  Tuottavuuden kasvuhan voi olla seurausta esimerkiksi suurista investoinneista, jotka ovat heikentäneet yrityksen kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta sekä sen vuoksi palkanmaksukykyä. Ensimmäisenä tehtävänä olisi panna yrityskohtaisesti  tuottavuuden määritelmän mukainen tuottavuuden kehityksen mittaaminen ja seuranta kuntoon, mikä nyt on täysin retuperällä ja olematonta lähes joka ikisessä yrityksessä.

Kestävyysvajeen kuromiseksi valtion ja kuntien henkilöstöä olisi vähennettävä pääasiassa luonnollisen poistuman kautta. Aivan lähivuosina poistuma on  kymmeniä tuhansia. Koulutus-, tuotekehitys- ja tutkimustoiminnan leikkauksia olisi ainakin osittain peruttava ja pienyritysten verokohtelua helpotettava olennaisesti.

Nyt arvonlisäverosta on vapautettu yritykset, joiden liikevaihto on alle 10.000 euroa. Verohuojennusten yläraja on nostettu 30.000 euroon. Hallitus on tässä noudattanut taas EU:n kuuliaisen oppilaan säännöksiä, joiden mukaan yli 10.000 euron ylitys vaatii komission luvan. Liikevaihdon alaraja olisi nostettava vähintään 30.000  ja verohuojennuksen yläraja 90.000 euroon. On hyvä todeta, että ei niin kuuliaisessa Englannissa liikevaihdon alaraja on noin 90.000 euroa.

Kreikan talouskriisin alusta lähtien olen puhunut täsmäelvytysten puolesta, joihin niin EU:ssa kuin Suomessakin olisi tullut heti ryhtyä. Leikkausten sijasta saneerausta ja rationointia on tietysti tehtävä jatkuvasti täysin riippumatta siitä, mikä on milloinkin taloudellinen tilanne. Suomessa valitettavasti painopiste on nyt leikkauksissa. Suomea on muka elvytetty jo seitsemän vuoden ajan, kun valtion budjetti on ollut alijäämäinen ja tulos on nähtävissä. Alijäämädudjetti sinänsä ei ole mitään elvtystä.

Täsmäelvytyksen rahoittamiseksi voitaisiin toteuttaa pääministeri Sipilän mainostamaa laiskan rahan panemista töihin. Tätä laiskaa rahaa on useita miljardeja valtion kiinteistöissä ja yhtiöissä. Puheet eivät tosin vastaa tekoja Sipilän kohdalla tässäkään asiassa. Hyvä esimerkki tästä on Fortum. Se olisi voinut jakaa helposti vaikkapa 2,5 miljardin euron osingon valtiolle ja valtio olisi voinut sitä vaatia. Sipilä valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä tyytyi vain tavanomaiseen vaatimattomaan osingonjakoon. On pakko kysyä, että mihin muualle kuin Fennovoimaan ja mahdollisesti Venäjän riskipitoisiin hankkeisiin ja ulkomaille Fortum aikoo upottaa miljardeja kotimaan sijasta.

 

         

 

       

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Ei Suomi nouse ilman suuria verojen leikkauksia. Taloudelle haitallisia veroja on useita ja niiden poistaminen lisää valtion muita veroja.

Pekka Pylkkönen

Käytännössä alennetut kannat ovat ainoat joiden nosto ei juurikaan siirtäisi kulutusta tuontiin.

Toimituksen poiminnat