Asko Lampikari

Hallituksen esityksen vaikutukset kansantaloudessa

Hallituksen yritys yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi kärsi odotetusti haaksirikon.  Nyt hallitus uskoo pääsevänsä 5 %:n yksikkötyökustannusten alentamisella viennin kilpailukyvyn parantamiseen poikkeuksellisilla pakkokeinoilla.

Aluksi pääministeri Sipilä esitti 5 %:n tuottavuushyppyä. Tästä luovuttiin melko pian, kun ilmeisesti huomattiin se täysin mahdottomaksi ja se sekoitettiin todennäköisesti talouskasvun käsitteeseen, joka sekin lyhyellä tähtäyksellä oli mahdoton ja epärealstinen tavoite. Työn tuottavuuden kasvu 1990 –luvun puolivälin jälkeen on ollut keskimäärin koko ajan aleneva. Työn tuottavuuden kehitys viimeisen tilaston mukaan 2013 edellisestä vuodesta oli – 0,2 % ja 2012 jopa – 2,1 %. Kokonaistuottavuuden kasvu 2000-luvun jälkeen on ollut myös koko ajan voimakkaasti aleneva ollen sekin negatiivinen viime vuosina. Nämä luvut vain osoittavat sen, miten epärealistinen tavoite pääministerin tuottavuushyppy oli. Pian tuottavuushyppytavoite unohdettiinkin ja alettiin sitten puhua viennin kilpailukyvyn parantamisesta 5 %:n palkkojen alentamisella. Vähin erin tavoite tarkentui, jonka mukaan yksikkötyökustannuksia haluttiin alentaa 5 %. Hallituksen viimeinen versio näyttää olevan se, että yksikkötyökustannuksia halutaankin alentaa 15 %:lla, josta työntekijöiden osuus on kolmannes, työnantajien ja valtion molempien myös kolmannes. Hallituksen sekoilu käsitteissä ja tavoitteissa ihmetyttää, kun valtionhallinnossa on kuitenkin talousasiantuntijoita niin, ettei tällaista sotkua olisi pitänyt syntyä.

Missään vaiheessa hallitus ei ole kertonut, mitä 5 %:n palkanalennus toteutuessaan merkitsisi palkansaajille. Se tarkoittaisi noin 4 miljardin euron menetystä vuositasolla. BKT supistuisi jokseenkin samalla määrällä eli noin vajaat 2 %, valtion ja kuntien verotulot yhteensä lähes 700 miljoonalla eurolla ilman kilpailukyky- ja työllisyysvaikutuksia.

Viennin hintakilpailukyky palkanalennusten johdosta kyllä jonkin verran paranisi ajan mittaan, mutta vaikutukset vientiin ovat hyvin epävarmat. Hinta on vain yksi kilpailutekijä eikä välttämättä edes tärkein. Palkanalennukset eivät kokonaisuudessaan siirry vientihintoihin, vaan osaksi yritysten kannattavuuden parantamista ja viime kädessä yrityksen johdon ja omistajien taskuihin. Hintakilpailukyvyn parantumisen vaikutukset vientiin ovat hitaita ja epävarmoja, joten työllisyysvaikutuksetkin voivat jäädä odotettua vaatimattomimmiksi. Voi käydä kuten Kataisen markkinoimien dynaamisten vaikutustenkin. Pahimmassa tapauksessa aluksi työttömyys saattaa hyvinkin lisääntyä  noin 100.000:lla työntekijällä. Tähän lukuun päädytään, kun palkansaajien ostovoima heikkenee lähes neljällä miljardilla eurolla ja työvoima sopeutetaan heikentyneeseen kysyntään. HS:n pääkirjoituksessa suorastaan mielestäni pilkattiin  Antti Rinteen taloudellista osaamista, kun hän arveli työttömyyden lisääntyvän jopa 100.000:lla  palkanalennusten johdosta. Sellainen väite, jonka mukaan tässä tapauksessa kannattavuuden parantuessa yritykset palkkaavat lisää työntekijöitä on lähes utopiaa, koska ensin on oltava yrityksen tuotteille kysyntää ennen kuin lisätyövoimaa palkataan eikä päinvastoin, että ensin palkataan työvoimaa  tekemään tuotteita ja toivotaan niille sitten löytyvän kysyntää.

Hallituksen esitys on myös tulonjakokysymys. Työntekijät, työttömät,  vähäosaiset, opiskelijat, eläkeläiset ja naisvaltaiset alat kärsivät leikkauksista eniten. Työnantajat, yritykset ja hyväosaiset hyötyvät leikkauksista ja palkanalennuksesta eniten.

Viennin hintakilpailukyvyn parantamiseksi yksinkertainen ratkaisu olisi alentaa reaalipalkkoja ja palkkioita usean vuoden aikana esimerkiksi 1,5 % vuodessa yritysten sosiaalikulujen alentamisen ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden ohella. Palkansaajien palkanalennusten hyväksyttävyyttä voidaan parantaa alimpien veroluokkien veronkevennyksillä. Veronkevennyksiin ja kestävyysvajeen kattamiseksi voidaan käyttää vaikkapa Fortumin voittovaroja pari miljardia euroa mieluummin kuin sijoittaa niitä Forftumin ilmoituksen mukaan ydinvoimaan. Kestävyysvajetta voidaan supistaa myös melko helposti valtion ja kuntien henkilöstöä vähentäen luonnollisen poistuman kautta.

Paikallista sopimista voidaan edistää ja työllisyyttä parantaa esimerkiksi siten, että Yt-neuvottelujen lopputulos voi olla myös työntekijä- ja työnantajajärjestöjen viime kädessä yhteisesti sopima palkkojen alentaminen yrityksessä, jos sillä voidaan turvata työpaikkoja ja yrityksen kannattavan toiminnan edellytykset.

Hallitus ei ole osannut arvioida oikein päätöstensä mahdollisia vaikutuksia ja riskejä. Olen Sixten Korkmanin kanssa samaa mieltä, jonka mukaan useiden vuosien palkkamaltti ehkä joidenkin muiden toimenpiteiden ohella olisi esitettyjä toimenpiteitä parempi ratkaisu.

Jos hallitus pitää kiinni nykyisistä esityksistään, on jokseenkin varmaa, että rauhattomuuksia ja lakkoja on tulossa. Niiden rinnalla hallituksen uskottelemat hyödyt kalpenevat moninkertaisesti. On pääministerin  tekopyhää viisastelua moneen kertaan eduskunnassakin esiin tuoma näkemys, jonka mukaan kun kahteen kertaan työntekijäpuolelle on tarjottu yhteiskuntasopimusta ja se ei olr kelvannut, niin hallituksen on pakko lähteä itse tekemään jotakin, mitä keinoja sillä on käytettävissään. Olisi kannattanut itse olla vähän nöyrempi ja lähteä vakavasti neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta. Yksipuolinen sanelu ei ole mitään neuvottelemista ja sopimista.    

 

        

 

   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pointsit ensimmäisestä kattavasta analyysista hallituksen esityksiin. Sama näkemys on pitkälti itselläkin vaikka täysin noviisi olen kansantalostieteessä. Toivottavasti näkemyksesi herättää keskustelua eikä pelkkiä ylimielisiä heittoja väärinymmärtämisestä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Jostain sunnuntaikorvauksista tulee satoja kommentteja mutta laajemmasta kuvasta ei haluta keskustella ollenkaan. Ovatko ihmiset kuitenkin tajunneet ettei tästä tule mitään nykyisillä eväillä ja ovat siksi mieluummin hiljaa.

Petteri Hiienkoski

Olen samoilla linjoilla sen kanssa, mitä esität!

"Viennin hintakilpailukyky palkanalennusten johdosta kyllä jonkin verran paranisi ajan mittaan, mutta vaikutukset vientiin ovat hyvin epävarmat. Hinta on vain yksi kilpailutekijä eikä välttämättä edes tärkein."

Näin ajattelisin itsekin. Mutta sitten tullee vielä työmarkkinoiden korjausliike, joka mielestäni tulisi ottaa huomioon. Hallitus voi ehkä pakkotoimin heikentää työehtoja, muttei kieltää palkansaajajärjestöjä hinnoittelemasta näitä työehtojen heikennyksiä ja siirtämästä niitä tuleviin tuloneuvotteluihin. Pelkäänpä, että edessä on vaikeita ja pitkällisiä neuvotteluja, joihin todennäköisesti liittyy myös työtaistelutoimia - kielteisine kustannusvaikutuksineen.

Korjausliikkeen seurauksena ostovoima ei heikenny siinä mitassa kuin mitä hallituksen toimet aiheuttaisivat. Mutta sen myötä myöskään työvoimakustannusten alenemisesta ei tule työnantajille toimilla tavoiteltua taloudellista hyötyä.

Kokonaisvaikutukset riippuvat nähdäkseni kuitenkin työmarkkinajärjestöistä - halusi hallitus sitä tai ei. Hallituksen operaation seurauksena saatetaan jäädä miinuspuolelle, varsinkin jos laajoihin työtaistelutoimiin ajaudutaan.

Mielestäni kaikkein järkevintä olisi, että hallitus sopisi suoraan palkansaajajärjestöjen kanssa, koska niillä sopimuksilla olisi oikeasti jotain kansantaloudellista merkitystä. Eläkesopimus, jossa järjestöt sopivat valtavista myönnytyksistä, on hyvä esimerkki tästä.

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Toimituksen poiminnat