Yhteiskuntasopimus täysin hakoteillä
Hallituksen kaavailema yhteiskuntasopimus on monessa mielessä tuhoon tuomittu yritys. Yhteiskuntakäsitteen yleisesti hyväksyttyä täsmällistä määritelmää ei ole olemassa. Yhteiskunta kattaa kuitenkin monin verroin laajemman kokonaisuuden kuin vain valtion ja työmarkkinajärjestöjen suhteet, käytännöt ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Tämän vuoksi yhteiskuntasopimusta oikeampi ilmaisu olisi puhua valtion ja työmarkkinajärjestöjen välisestä mahdollisesta sopimuksesta. Jotta sopimus syntyy keiden tahansa osapuolten kesken, se edellyttää neuvottelua, jonka luonteeseen kuuluu, ettei mikään neuvotteluosapuoli voi sanella yksipuolisesti halutessaan neuvottelun lopputulosta. Nyt hallitus on ilmoittanut, että yhteensä 1,5 miljardin tuloverokevennykset jätetään tekemättä ja lisäksi tehdään tiettyjä leikkauksia, jos yhteiskuntasopimukseen ei päästä. Tämä on sanelua ja uhkastrategiaan turvautumista, mikä ei ole hyvä lähtökohta sopimukseen pääsylle, jos neuvottelut ylipäätään edes alkavat näistä epätasapuolisista lähtökohdista.
Hallitus on osoittanut tähän mennessä melkoista sekoilua ja epärealistisia otteita talouspolitiikassa, josta professoritason ekonomistitkin ovat olleet jokseenkin hiljaa. Sixten Korkmanitkaan eivät ole olleet antamassa lausuntoja hallituksen virheellisistä taloudellista käsityksistä, jotka ovat ilmenneet muiden muassa sen suunnittelemasta yhteiskuntasopimuksesta.
Aluksi pääministeri ilmoitti, että Suomi tarvitsee 5 %:n tuottavuushypyn. Tähän päästäisiin 5 %:n palkkojen alennuksella tai vuosityöajan 100 tunnin lisäyksellä ilman korvausta. Nämä vaihtoehdot eivät ole sama asia, eivät työntekijän eivätkä työnantajankaan näkökulmasta katsottuna. Palkan alennus tai työajan lisäys sellaisenaan eivät johda tuottavuuden lisäykseen minkään vertaa, vaan päinvastaiseen tulokseen, puhumattakaan tuottavuuden 5 %:n hyppäyksestä, joka on täyttä utopiaa.
Palkan alennus johtaisi kysynnän heikentymiseen ja siten aluksi tuottavuuden laskuun, kun olemassa oleva työllinen työvoima mukautuu huonosti ja lyhyellä tähtäyksellä ei lainkaan pienentyneeseen tuotannon kysyntään heikentyneen ostovoiman johdosta. Työttömyys palkanalennusten johdosta myös lisääntyisi ennen pitkää, koska pienentyneen tuotannon aikaansaamiseksi tarvitaan entistä vähemmän työntekijöitä.
Työajan pidentäminen ilman korvausta ei lisää kysyntää ja sen seurauksena entisensuuruinen tuotanto kyetään tekemään entistä pienemmällä työntekijämäärällä. Entistä useammalla on entistä vähemmän ja entistä harvemmalla on entistä enemmän työtä. Työttömyys lisääntyy ja työttömyyden kustannukset yhteiskunnalle kasvavat. Tämäkään ei lisää mitenkään tuottavuutta, koska tehty työtuntimäärä pysyy jokseenkin samana samoin kuin tuotantokin. Työn kuormittavuus sen sijaan jakaantuu entistä epätasaisemmin ja voi lisätä tehottomuutta, sairastavuutta ja poissaoloja heikentäen tuottavuutta ja lisäten yksikkötyökustannuksia.
Sellaista talousteoriaa ei ole olemassakaan, jonka mukaan palkkojen alennus tai vuosityöajan lisäys sellaisenaan johtaisi tuottavuuden nousuun ja työllisyyden parantumiseen. Jotta tuottavuus paranisi ylipäätään se edellyttää operationaalisesti tarkasteltuna vakiohintaisen (deflatoidun) BKT:n kasvua suhteessa tehtyihin työtunteihin tai tehtyjen työtuntien vähennystä suhteessa BKT:hen tai näitä molempia. Myös sellainen väite on todellisuudelle vieras, jonka mukaan alentuneiden yksikkötyökustannusten johdosta yrityksillä on entistä enemmän varaa palkata lisää työvoimaa ja parantaa siten tuottavuutta ja työllisyyttä. Yritykset eivät palkkaa työntekijöitä maksukykynsä perusteella, vaan tuotteidensa ja palvelujensa kysynnän ja niiden kannattavuuden mukaan. Kun kysyntä ei kasva yrityksillä ei ole mitään syytä palkata lisää työntekijöitä, vaikka taloudellisesti siihen olisi miten hyvät mahdollisuudet tahansa.
Hallitus on alkanut ymmärtää, että tuottavuuden hyppäys on täysin mahdotonta esitetyillä keinoilla. Sen vuoksi hallitus on alkanut puhua yksikkötyökustannusten alentamisesta ja siten kansainvälisen hintakilpailukyvyn parantamisesta, missä onkin jonkin verran katetta. Tämäkin näkemys on kuitenkin hyvin suppea. Hinta on vain yksi eikä välttämättä edes tärkein kilpailutekijä monien muiden kilpailutekijöiden joukossa. Lisäksi Suomen hintakilpailukyky ei ole niin huono tärkeisiin kilpailijamaihimme verrattuna kuin mitä julkisuudessa ja varsinkin EK:n taholta on annettu ymmärtää. Luulo, että pelkästään palkkoja alentamalla Suomen vienti saadaan nousuun, on vähintäänkin ylioptimistinen. Se on vähän samaa kuin Kataisen hallituksen markkinoimat yhteisöveron alennuksen dynaamiset vaikutukset, jotka ovat jääneet melko olemattomiksi. Jopa niinkin arvovaltainen media kuin HS tämän päiväisessä pääkirjoituksessaan on sitä mieltä, että yhteiskuntasopimus eli työajan pidennys ilman korvausta tai palkan alennus työllisyyden ja kansantalouden kannalta on niin hyvä asia, että sitä kannattaa ainakin yrittää. Yhteiskuntasopimus ei ole kuitenkaan mitään lohen kalastusta, jota kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan.
Hallitus ottaa tehtäviä jotka kuuluvat ammattiyhdistysten ja työnantajajärjestöjen sovittaviksi työehtosopimusneuvotteluissa. Onko hallitus Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) paskasentyön tekijä.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhteiskuntasopimus” on hyvä esimerkki polittisen propagandan kielenkäytöstä, jolla harhaanjohtavalla sananvalinalla saadaan vaikeasti hyväksyttävä asia kuulostamaan positiiviselta.
Eläkeläisiltä voidaan ottaa ilman sopimuksiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei huolta yhteiskuntasopimuksesta. Se ei tule onnistumaan, sillä vuorineuvokset ja muut yritysjohtajat pilasivat ilmapiirin.
Ilmoita asiaton viesti
En voinut kuin hämmästellä pääministeri Sipilän käsityksiä yhteiskuntasopimuksesta 3.8. A-studiossa. Joutuu kyllä kysymään, että tällaisillako eväillä Suomen talouspolitiikkaa johdetaan. Niin virheellisiä ja puutteellisia olivat hänen käsityksensä yhteiskuntasopimuksesta, joka perustuu enemmän luuloon kuin asiantuntemukseen.
Toimittaja teki Sipilälle todella hyviä kysymyksiä, joihin hän ei osannut antaa oikein mihinkään asiantuntevaa kunnon vastausta
Ilmoita asiaton viesti
Entinen pääministeri Matti Vanhanen totesi eräässä television haastattelussa, että yhteiskuntasopimuksessa on kyse Suomen kipailukyvystä. SDP:n Antti Rinne ja A-studion toimittajakin totesivat, että yhteiskuntasopimuksen ulkopuolella on suuri joukko muita ryhmiä. Näitä ovat muiden muassa eläkeläiset, lapsiperheet, opiskelijat, työttömät, pienet ja keskisuuret yritykset. Sipilän mukaan työtunteja lisäämällä se luo lisätyötä ja parantaa tuottavuutta, työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä, jolloin kaikki siitä hyötyvät! Sipilän mukaan he eivät ole koskaan esittäneet palkan alennusta. Mitähän lisätyö sitten on ilman korvausta, jota hallitus on esittänyt?
Ilmoita asiaton viesti