Asko Lampikari

Nato-jäsenyyden hakeminen voi olla mahdotonta

Tasavallan presidentti, kaikki puolueet, ministerit  ja lukuisat asiantuntijat ovat sitä mieltä,  ettei nyt ole oikea aika hakea Naton jäsenyyttä. Sitä olisi aika hakea hyvän sään aikana, jos sitä haetaan. Milloin on sitten hyvä sää? Sellaista säätä ei tulekaan, jos Nato ei ota jäsenekseen valtiota, jolla on kriisi naapurivaltionsa kanssa. Venäjä voi aiheuttaa kriisin milloin haluaa. Ulkoministeriön erikoistutkija Hiski Haukkala sanoo, että mahdollista Nato-hakemusta seuraisi kriisi. Avainkysymykseksi muodostuu muiden muassa se, että mikä on Naton tulkinta kriisitilanteesta. Yleisesti ottaen valtioiden välisissä kriiseissä on kysymys jonkinlaisesta poliittisesta tai sotilaallisesta vastakkainasettelusta ja ristiriitatilanteesta, joka pahimmoillaan voi kehittyä sotilaalliseksi selkkaukseksi maiden välillä. Välttääkseen siis kriisin Suomen on turha hakea jäsenyyttä, koska Nato ei sitä hyväksyisi. Tästä seuraa monia muita asioita.

Jäsenyyden hakeminen on monivaiheinen prosessi. Jäseneksi hyväksyminen edellyttää jokaisen Naton jäsenen hyväksyntää ja kestää vuodesta kahteen. Siinä ajassa Venäjä voi ilmaista kantansa hakemukseen monin eri tavoin kielteisesti ja aiheuttaa siten kriisin. 

Vuositolkulla jatkuneet puheet Nato-optiosta ovat olleet ja ovat perusteettomia, koska kaikki riippuu siitä miten Nato tulkitsee Suomen ja Venäjän suhteita Venäjän vastustaessa jäsenyyttä. Se on selvä ristiriitatilanne. On muistettava, että Putinin mukaan Krimin valloituksen yksi syy oli Ukrainan aikomus liittyä Natoon.

Miten Suomi voi turvata alueellisen koskemattomuutensa ja suvereniteettinsa? Nato-optiohokeman ohella toinen keskeinen hokema on itsenäinen ja uskottava puolustus, johon voimme turvautua hädän hetkellä. Vuosikausia on uskoteltu, että Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä ei ole tapahtunut mitään muutosta, joka antaisi aihetta jotenkin lisätä puolustuskykyämme. Jopa silloisen puolustusvoimain tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoffin mukaan puolustusvoimain suorituskyky vastasi Venäjän sotilaallista uhkaa. Tällainen lausunto on ollut omiaan tukemaan varuskuntien lakkauttamisia ja puolustusvoimien heikennyksiä.

Itsenäiseen puolustukseen sisältyy olennaisesti uhkakuva, suorituskyky ja resurssit. Toisin sanoen jonkinlainen uhka on oltava olemassa, mitä varten on puolustauduttava. Puolustautumiseen on oltava resurssit, halu ja kyky eli suorituskyky käyttää resursseja hyväksi puolustamisessa.

Viimeistään nyt on selvää, että puolustusvoiman resurssit ja suorituskyky eivät vastaa Venäjän sotilaallista uhkaa. Venäjä on ilmoittanut jo vuosia sitten, että se pyrkii saattamaan sotajoukkonsa kahden tunnin taisteluvalmiuteen. Viron presidentin mielestä kaikki on ohi neljässä tunnissa, jos Venäjä hyökkää.

Nykyisissä olosuhteissa on täysin johdonmukaista, että Suomi tiivistää Pohjoismaiden yhteistyötä sotilaallisesti korottaakseen kynnystä Venäjän mahdollisille invaasioaikeille.

Puolustusliitto Pohjoismaiden kesken voisi olla jo riittävä tae rauhan säilymiseksi Pohjois-Euroopassa eikä se estä hyvien suhteiden ylläpitämistä Venäjään, ellei Venäjä sitä itse toimillaan estä.            

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Nato-jäsenyyden hakeminen voi olla mahdotonta myös ulkopuolis-teknisistä syistä ja kansanäänestysedellytyksen täyttämisen viivyttämänä.

Olisipa meillä oikeasti se kuuluisa "optio". Tai edes 'salainen lisäpöytäkirja' jonkin läntiset arvot jakavan uskottavan puolustusjärjestelmän kanssa pohjoismaisen kansanäänestysperinteen mahdollisuuden jatkamiseksi silloinkin kun sitä kampanja-aikoineen teknisine järjestelyineen ei ehkä ehditä/onnistuta käyttämään mm. yllätyskyberhyökkäysten ja kohtuuttoman manipulointitoiminnan vuoksi.

Jokainen kansanedustajaehdokas ilmaiskoonkin selvästi kantansa, onko tarvittaessa valmis tekemään kansakunnan tuholta säästävän päätöksen sotatilanteessa yksinjäämisen estämiseksi myös worst case -puolustustilanteessa. Kansanäänestyskin voisi näin potentiaalisen hyökkäyksen kohteeksi jouduttua odottaa toteutustaan kiireellisemmän puolustustaistelun jälkeen, jolloin sen arvo voi olla helpompi hahmottaakin. Hyökkääjällä ei joka tapauksessa ole kanttia vaatia meiltä kansanäänestystä siitä puolustaudummeko vai emme, varsinkin kun sillä ei liene tapana järjestää demokraattisia äänestyksiä koskaan mistään. En siis oleta että Länsi hyökkäisi Suomeen missään tilanteessa.

Nykytilanteessa/taloustaantumassa emme voi laskea vakavasti edes parhaitten sotilaitten ja mahdollisten lottien ja huippukalustomme varaan, vaan meidän on harkittava keinoja tarvittaessa viivytyksettä hyödyntää suhteitamme ja kulttuuriyhteyttämme läntisiin turvallisuusjärjestelyihin. Nato-jäsenyys ei saa olla jahkailua ja pelkovälttelyä herättävä kissankuumapuuro poliitikoillekaan. Jäsenyys toki luultavasti ehkäisisi sodan ennaltakin paremmin kuin liittoutumattomuus, joka houkutteli hyökkääjää Etelä-Ossetiassa 2008 ja Ukrainassa 2014 ja mm. Puolassa ja Suomessa 1939.

Kansalaisen on hyvä olla valpas, vaikkei 'Pääkonttorin' reaktioissa kyse olekaan virallisesta yöpakkasnootista saati vielä mainilanlaukauksista. Haluammeko jäädä ihan yksin arvailemaan mistä meitä syytetään seuraavaksi? Itänaapuri ampui omiaan 26.11.39 ja syytettyään meitä aloitti Hitlerin kanssa sopimansa hyökkäussodan 30.11.39, koska olimme yksin ja liittoutumattomia.

Mitä luontevia aikuistenrealistisia vaihtoehtoja edullisista kotimaisista, ekologisista ja vain hyökkääjään täsmäohjautuvista maamiinoista luopuneella Suomi-neidolla sitten olisi Nato-jäsenyyden lisäksi? Sellaisia siis joita voisimme nolostumatta ja ilman syyllisyydentuntoa esitellä tuleville sukupolville, joiden turvallisuudesta nyt yritetään päättää. Olisiko liittoutumattomuus nyt paikallaan niin kuin oli talvisodan alla tai niin kuin Ukraina ja Georgia valitsivat, kun eivät ehtineet valita muuta ajoissa? Vai valitsisimmeko liittoutumisen ja syvenevän yhteistyön Venäjän kanssa Valko-Venäjän ja Kazakstanin tavoin Euraasian Unionin jäsenyyksineen ja YYA2.0-sopimuksineen?

Jos emme usko presidentti Niinistön hieman sinisilmäiseen EU-pohjaiseen solidaariseen puolustukseen, jäisikö jälkisuomettuneisuuden ja lännettymisen välimaastossa ehkä juuri nyt tilaa jonkinlaiselle uushumanistiselle rauhanoikeusidealismille mm. presidentti Halosen tasa-arvoteemojen pohjalta: idän/lännen imperialismin uhatessa Suomi-neito voisi tällöin hakea kv. yhteisön ja YK:n edistyspiirien vahvistamaa lähestymiskieltoa ja koskemattomuusjulistusta - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192580-s...

Käyttäjän sepe12 kuva
Seppo Janhonen

NATOn jäsenhakemukselle ei ole odotettavissa nykyistä parempaa aikaa seuraavan sukupolven, n. 30 vuoden, aikana. Venäjän kehitys tuskin paranee. No, kukaties sen talous romahtaa, mikä voisi osaltaan vähentää Venäjän painetta. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea.

Nyt vain selvitys NATOn hyödyistä ja haitoista. Sitten hakemus sisään, jos siihen kansa ja poliittinen johto päätyvät. Näyttää siltä, että hyötyjä rupeaa yhä useampi näkemään enemmän kuin haittoja. Venäjä avaa suomalaisten silmät näkemään karhun luonteenlaadun. Ei se taidakaan olla sellainen nalle, jollaiseksi sitä on tultu Halosen aikaan asti kuvanneeksi.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Suomen ja Naton väliselle alueelle on laskettu niin laaja miinakenttä ettei Suomi sitä ylitä tämän eikä seuraavan sukupolven aikana. Kahdenvälinen valtiosopimus USAn kanssa toimisi sopiva siltaratkaisuna Natoon. Suomen pitäisikin katsoa mallia kuinka Taiwan on järjestänyt turvallisuutensa kommunisti-Kiinan vieressä.

Petteri Hiienkoski

Tärkeitä pointteja!

Kallistun sille kannalle, että NATO-jäsenyydestä elämöimisestä alkaa aiheutua enemmän haittaa kuin siitä voi olla hyötyä.

Olennaista on se, ettei NATO-jäsenyys voi antaa Suomelle sellaista turvaa, mitä Suomi olisi paitsi. Siihen ladataan odotuksia, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Emme elä enää kylmän sodan aikaa blokkijakoineen eikä NATO ja sen rooli ole enää samanlainen kuin silloin. Amerikkalaiset ovat vähentäneet läsnäoloaan Europassa, NATO:n tukikohtaverkostoa on purettu ja Euroopan alueellisen puolustamisen sijasta se on ottanut kansainvälisen "terästetyn" kriisinhallinnan tehtäväkseen. Jäseniä lähes 30.

Baltian maat ja eräät entiset itäblokin maat ovat pettyneet siitä, etteivät olekaan saaneet NATO:lta kaipaamaansa turvaa. Niillä ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin liittyä NATO:oon. Vaikka ne ovat kansainvälisissä kriiseissä halunneet osoittaa amerikkalaisille solidaarisuuttaan, luottamus siihen, että NATO:sta on apua, jos Venäjä tekee sotilaallisen intervention, horjuu.

Turvattomuuteen ja ns. turvatakuiden uskottavuusvajeeseen on lähes 30 syytä. Vaikeus Venäjä-pakoitteista sopimisesta antaa jotain viitteitä. Suurvaltain antamien sitoumusten epävarmuudesta antaa viitteitä myös Budapestin sopimus, jossa USA, Iso-Britannia ja Ranska takasivat Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ehtona sille, että se luopui ydinaseistaan.

Pelote edellyttää toimiakseen uskottavutta, joka perustuu ennakoitavissa olevaan toimintastrategiaan, sotilaalliseen dokriiniin, joka nojaa todennettavissa olevaan suorituskykyyn. Sen luomisen esteenä on Yhdysvaltain haluttomuus jatkaa Euroopan puolustuksen maksumiehenä, eurooppalaisten haluttomuus panostaa omiin erillisiin armeihoihinsa sekä Saksan yhdistyksen yhteydessä Venäjälle tehty sitoumus olla sijoittamatta pysyviä tukikohtia Saksan itäpuolelle.

NATO-jäsenyyden suurin este on Suomen kansa, jonka suuri enemmistö sitä vastustaa. Tähän ei ole näköpiirissä muutosta, vaikka Venäjän uhkalla kuinka pelotellaan. Joidenkin mielestä pitäisi kai vaihtaa kansa.

Suomi taas on sijaintinsa takia Venäjän turvallisuudelle erittäin tärkeä, kenties tärkeämpi kuin Ukraina Krimin laivastotukikohtineenkin. Riippumatta siitä, kuka Kremlissä valtaa pitää, Venäjän etujen mukaista ei ole uhata Suomea sotilaallisesti eikä muutenkaan, vaan ylläpitää niin hyviä suhteita Suomeen kuin se olosuhteisiin nähden on mahdollista.

NATO-jäsenyyttä toivovat eivät halua myöntää tätä. He pyrkivät esittämään, että Venäjä uhkaa Suomea ja jopa provosoimaan Venäjää, jotta saisivat perusteitä väitteilleen.

Jotta he onnistuisivat provosoimaan Venäjän toimimaan uhkaavasti, heidän tulisi saada Venäjän johto uskomaan siihen, että Suomen alueen kautta tulee muodostumaan uhka Venäjälle. Tämä on mahdollista siinä tilanteessa, kun Kreml vakuuttuu siitä, että Suomi hakee NATO:n jäsenyyttä tai on siihen liittynyt tai Yhdysvaltain asevoimia ollaan sijoittamassa Suomeen.

Koska NATO ei ota jäseneksiin kriisiytynyttä eikä konfliktin osapuolena olevaa maata, on ilmeistä, kuten blogisti päätteli, että Venäjän kannattaa tuolloin tehdä ennaltaehkäisevä sotilaallinen interventio Suomeen.

Jos kävisi niin, että Suomen kansan enemmistö saataisiin NATO-jäsenyyden kannalle ja vaikka Venäjä ei hakemista sabotoisi interventiollaan niin että jäsenyyshakemus hyväksyttäisiin, jäljelle jää epävarmuus NATO:n turvatakuiden uskottavuudesta. Jotta NATO:n pelote olisi toimiva, se edellyttäisi esim. pysyviä tukikohtia ja asejärjestelmiä Suomen alueelle tai uskottavaa ydinasedoktriinia, jonka nojalla siihen, että Venäjä iskee Suomeen, vastataan ydinsodalla. Tällaiset olettamukset eivät kuitenkaan vaikuta realistisilta.

Olisivatko kaikki lähes 30 NATO-maata tosipaikan tullen valmiit yksimieliseen päätökseen auttaa Suomea edes tavanomaisin asein, jos se joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi?

Samaa koskee Suomea. Olisiko Suomi NATO-jäsenenä valmis auttamaan esim. NATO-maa Romaniaa, jos se joutuisi Venäjän sotilaallisen iskun kohteeksi?

NATO-jäsenenä Suomi tulisi riippuvaiseksi USA:sta, joka on NATO:n johtava valtio. USA:n presidentinvaalien tuloksella olisi iso merkitys Suomelle ja sen kohtaloille. Joutuisimme suurvaltain pelinappulaksi.

USA:n ja Venäjän suhteet vaikuttaisivat suoraan Suomeen. Niiden välisessä aseellisessa konfliktissa Suomi olisi sijaintinsa takia todennäköisesti Venäjän preventiivisen ensi-iskun kohteita.

Mielestäni oletus NATO-jäsenyyden Suomelle tuomasta turvallisuudesta on myytti, jolle ei ole todellisuuspohjaa.

Toimituksen poiminnat