Asko Lampikari

Taalouspolitiikka on epäonnistunut EU:ssa ja Suomessa

Ilmaisin blogissani jo vuosia sitten, että EU:n velkakriisiä ei ratkaista velkoja siirtelemällä ja kriisimaiden talouden saneeraustoimenpiteillä. Se johtaa vain taloudelliseen taantumaan ja jopa poliittisiin rauhattomuuksiin. Tuona ajankohtana esimerkiksi Kreikan velka oli 125 % bruttokansantuotteesta, nyt se on noin 180 %. Velkajärjestelyillä pelastettiin erityisesti Saksan ja Ranskan saatavia Kreikalta myös suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Jo tuolloin olin sitä mieltä, että niin Kreikassa kuin koko EU-alueella olisi saatava taloudellista kasvua aikaan. Ilman taloudellista kasvua ja velkojen leikkausta Kreikka ei kykene suoriutumaan kymmeniin vuosiin veloistaan, jos koskaan. Esitin muiden muassa, että rahamäärää olisi lisättävä ottamalla velkaa EU:n ulkopuolelta, vaikkapa Kiinalta, jos mahdollista. Jos tämä ei käy päinsä setelirahoituskin olisi parempi vaihtoehto kuin jättää elvytys tekemättä. Edelleen esitin investointikysynnän lisäämistä korvamerkityillä rahoilla ja investointeja erityisesti infrastruktuuriin. Tämän jälkeen EKP on aloittanut ja osin toteuttanutkin parin tuhannen miljadin euron rahamäärän lisäyksen EU-alueella. Viimeisintä noin tuhannen miljardin euron rahamäärän lisäystä toteutetaan parhallaan itse asiassa setelirahoituksella. Nyt jokseenkin kaikki ovat sitä mieltä, että talouden elvytystoimenpiteitä tarvitaan koko EU-alueella. Erityisesti Suomessa tarvitaan lisäksi elvyttävien toimenpiteiden ohella sopeutustoimenpiteitä velkaantumisen kasvun  pysäyttämiseksi. Talouden elvytystoimenpiteet olisi pitänyt aloittaa jo ainakin vähintään puolivuosikymmentä sitten. 

EKP:n rahapoliittiseen noin 1.000 miljardin elvytykseen ei mielestäni voi panna kovin suuria toiveita investointikysynnän lisäämiseksi. EKP ei voi määrätä mahdollisia investoijia investoimaan eikä investoijat halua lisätä investointeja, jos niillä tuotetuilla tavaroilla ja palveluilla ei ole riittävästi kysyntää. On jokseenkin varmaa, että sijoittajat myyvät valtion  ja muita vakuudellisia velkakirjoja EKP:lle ja siten vähentävät riskejään EKP:n kustannuksella. Sen jälkeen melko varmasti sijoittajat sijoittavat ainakin osan helppoihin kohteisiin paremman ja nopean tuoton saamiseksi eli spekulatiivisiin kohteisiin. Rahamäärän lisäys EKP:n päättämällä tavalla johtaa suureksi osaksi keinotteluun, osakekuplaan, pääomapakoon ja niiden tahojen rikastumiseen, joilla on mahdollisuuksia lainata ”löysää” rahaa. Tästä kaikesta on seurauksena rahatalouden ja reaalitalouden entistä suurempi erkaneminen toisistaan. Tätä olen pitänyt ja pidän suurimpana talouden epävakauden aiheuttajana sotaa lukuun ottamatta.

Suomessa on keskitytty rakenteellisiin uudustuksiin, jotka ovat epäonnistuneet selvittämättä oikeastaan lainkaan, että mitä ne lopulta ovat ja mitkä ovat niiden taloudelliset vaikutukset. Nyt Suomen on vallannut menojen leikkausinto. Puolueet ja monet asiantuntijatkin esittävät talouteen parannustoimenpiteitä, joita melkein kuka hyvänsä kykenee esittämään.  Näitä ovat kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantaminen, palkkamaltti, työn tarjonnan lisääminen, tuloverotuksen alentaminen jne. Nämä sinänsä ovat suurimmaksi osaksi ihan hyviä kenoja, mutta niin kauan kun ei esitetä, että miten tämä tapahtuu, tämä on melko turhaa höpinää.      

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Pauli Leinonen

Eiköhän pitäisi antaa jokaisen jäsenmaan hoitaa kokonaan oma rahapolitikkansa, niin päljon on erilaisuutta niiden välillä. Mikään "temppu" ei ole sellainen, että se ratkaisisi jokaisen jäsenmaan ongelmat. Euro purkuun vaan, mitä pikemmin sen parempi ihmisille. Politiikoista en sitten tiedä, eikä ole minusta niin väliksikään. Ihmiset ovat tärkeitä, he tästä hulluudesta joutuvat nyt ja lopulta kalliisti maksamaan.

Toimituksen poiminnat